1D: This Is Us (2013) ★★★

id

Niille, joille yhdistelmä 1D ei merkitse mitään, selvennetään hieman asiaa. 1D eli One Direction, on englantilais-irlantilainen poikabändi joka sai alkunsa Simon Cowellin luotsaamassa The X Factor -kykyohjelmassa. Viisi nuorta, hurmaavaa, hulluttelevaa ja esiintymiskykyistä nuorta poikaa ovat valloittaneet suurimman osan maapallon teini-ikäisistä tyttölapsista heppoisilla popsävelmillään siinä määrin, että jo parin vuoden olemassaolon jälkeen meno muistuttaa entisaikojen Beatles-maniaa. Elokuva seuraa poikien taivalta konserttikiertueella, kurkistaen samalla kulisseihin sekä poikien vapaa-aikaan.

On sanomattakin selvää, että se joka aliarvioi teinityttöjen vaikutusvallan ja ostovoiman, on auttamattomasti hukassa. The X Factor-ohjelmasta tutuksi tullut bändi lähti liikkeelle ennenkaikkea fanien avustamana, ja on kasvanut fanaattiseksi liikkeeksi ympäri maailmaa. Lauluorkesterin levyt ovat olleet ykkösinä joka puolella, konsertit on myyty loppuun ennätysajassa ja manialle ei näy loppua. On jo hieman vanhanaikaista yrittää lakaista ilmiötä maton alle, ja leimata se pikkutyttöjen hullutteluksi. Se joka ymmärrä tämäntyyppistä fanitusta, on pudonnut maailman kelkasta jo 50-luvulla. Beatles, Jackson5, The New Kids On the Block, N’Sync – kaikki nämä osoittavat että teinipop elää ja voi hyvin. Ja että siellä tehdään bisnestä isolla kädellä. Vähättely on turhaa; poikabändiä rakastetaan ja se näkyy ja kuuluu. Kuvasto on rakennettu sen mukaisesti. Hulluttelua lavalla, kauniita kasvoja, poseerausta kotikulmilla – ohjaaja Morgan Spurlock on ottanut kohdeyleisön haltuun erinomaisesti.

id_2

Kamera seuraa poikia lavalla, kuvaten kiljuvia ja itkeviä tyttöjä (ja poikia) katsomoissa. Fanien suusta tuleekin totuus: pojat sanovat lauluissaan asioita joita tytöt eivät kuule muuten, varsinkaan ikäisiltään pojilta. Ihastus on oikeastaan väistämätöntä. Hyvännäköiset pojat sekoilevat lavalla, hulluttelevat ja laulavat rakkaudesta. Molemminpuolinen ihailu on turvallista ja toimivaa. Parhaimmillaan elokuva on kuvatessaan poikien vanhempia, tuoden pakolliset itkut tähänkin dokumenttiin. 16-17 -vuotiaat pojat häipyivät melkein kirjaimellisesti kotipiiristä ohjelman jälkeen, suosion imaistua heidät suoraan kiertueelle. Vanhemmat kertovat kuinka he menettivät lapsensa viihdemaailmalle, ja nuoret pojat eivät juuri ole käyneet kotona kuin kääntymässä. Läsnä ovat yhtä aikaa sekä suru lapsen lähdöstä, että ylpeys siitä mitä tämä on saavuttanut. Pojat itse kertovat kerta toisensa jälkeen kuinka he ovat täysin tavallisia ”tyyppejä”, joilla vain sattuu olemaan erikoinen työ. Koti-ikävä ei juuri näytä vaivaavan, uuvuttava kiertuelämä vie mehut. Mutta parikymppisillä nuorukaisilla riittää energiaa, joten suurin osa elokuvasta on hulluttelua, vitsin heittoa ja esiintymistä. Turhan syvälle ei onnistuta menemään, ainoastaan perheet raottavat tähteyden varjopuolia. Ainainen keppostelu ja säntäily voi hermostuttaa vanhempaa katsojaa, mutta eipä tätä leffaa ole heille tehtykään.

Fanien innostus ja hurmosmainen kiihko tuntuu hullulta. Toisaalta senkin voi ymmärtää kun katsoo yleisöä – suurin osa on teini-ikäisiä, joten myllerrys kuuluu elämään jo perusoletuksena. Tarina on hauskimmillaan kun yksi pojista maskeerataan vanhaksi vartiosedäksi, ja tämä paimentaa konserttiin tulevia faneja paikoilleen – haukkuen samalla vuolaasti bändiä. Fanien ilmeet ovat korvaamattomia, ja poikien kyky nauraa itselleen ja ilmiölle on helpottavaa. Vaikka 20-21 -vuotiailta pojilta ei liiemmälti irtoa elämänviisauksia, on ihmeellistä huomata miten rauhallisesti he suhtautuvat miljooniin kirkuviin faneihinsa. Loppujen lopuksi elokuva esittelee viisi melko tavallista nuorta, jotka sattuvat olemaan keskivertoa söpömpiä ja joiden esiintymishalu voittaa koti-ikävän. Musiikki sinällään on täysin sivuosassa, sillä esitetyt kappaleet soljuvat niitä aiemmin kuulemattomilta täysin ohi korvien. Kyse on kemiasta poikien ja yleisön välillä. Tässä elokuvassa se riittää, sillä elokuva on ennenkaikkea faneille. Se ei ole syväluotaava dokumentti kiertueelta eikä poikien elämästä, vaan viihteellinen keikkakooste – sellaisena se toimii kohderyhmässään erinomaisesti.

© Ursula Borg

[vc_row][vc_column width=”1/1″][vc_text_separator title=”Info” title_align=”separator_align_center”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column width=”1/1″][vc_column_text]

This Is Us  

  • Ohjaus: Morgan Spurlock
  • Pääosissa: Niall Horan, Harry Styles, Zayn Malik, Liam Payne, Louis Tomlinson
  • Alkuperämaa: USA 2013
  • Genre: Dokumentti
  • IMDb
[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column width=”1/1″][vc_separator][/vc_column][/vc_row]

Kommentit

Tags from the story