3096 päivää (2013)★★

3096

Natascha Kampuschin kahdeksan vuotta kestänyt vankeus sieppaajansa Wolfgang Priklopilin kynsissä on tarina joka on kaikille tuttu. Wienissä kouluun kävellyt 10-vuotias tyttö napattiin keskellä kirkkainta päivää, eikä tytöstä kuultu mitään ennenkuin tämä onnistui karkaamaan monta vuotta myöhemmin. 3096 päivää, aika jonka Natascha oli vankina, on elokuvana karmeaa katseltavaa. Henkinen ja fyysinen hyväksikäyttö, sekä nuoren ihmisen mielen hajoaminen ja riippuvuussuhde sieppaajaansa ovat ankeaa kuvastoa. Ei vähiten siksi, että elokuva  on lohduton kertomus sairaasta sieppaajasta, mutta myös siksi että se ikävällä tavalla yhtä aikaa pehmentää tarinaa ja tarjoaa katsojille tirkisteltävää.

Porvarimainen, melkein keikarimainen, mammanpoika Wolfgang on ristiriitainen hahmo. Asiaa ainoastaan pahentaa Thure Lindhartdin valinta rooliin – androgyynisesti melkein kiehtova mies on kammottava valinta tosielämässä hyvin vastenmielisen näköisen Wolfgangin rooliin. Tulee tunne, että tekoja yritetään siloitella huomattavasti kauniimman näyttelijän tulkitsemana. Lindhartd tempoilee hienosti miehenä, joka saa lapsekkaita raivokohtauksia, vaatii alistettua vankiaan ”tottelemaan” sekä toisaalta elää täysin toisessa maailmassa, kuvitellen Nataschan olevan hänen omansa. Hänhän on luonut tämän – ja rakentanut niin kauniin huoneenkin.

Tarina ei myöskään pysy pelkästään nuoren tytön näkökulmassa. Muuten ei voi olla selitettävissä 10-vuotiaan tytön herttaisen salaperäinen katse, jonka tämä luo kaupassa näkemäänsä mieheen. Elokuva asettaa houkutuksen Wolfgangille, kertoen tarinaa katsojalle tämän näkökulmasta – nuoresta viattomasta tytöstä tehdään salaisuuden toinen osapuoli, melkein tarkoituksella. Ajatus on vieraannuttava, ja saa vatsan vääntymään. Näyttelijät ovat uskottavia, tunne läsnä, mutta kaikessa väreilee sietämätön seksuaalinen alavire. Se syö tarinaa, vie pohjaa kauhulta – ja juuri se tuntuu laskelmoidulta.

3096_2

Luurankomaiseksi itsensä laihduttanut Antonia Campbell-Hughes näyttelee nuorta Nataschaa hienosti. Silmissä palava raivo, kapinahenki ja samanaikaisesti täysi alistuneisuus tyrannimaisen sieppaajansa oikuille tulevat hienosti esiin. Kampusch itse on sanonut, että elokuva ei kerro kaikkia kauheuksia – tosielämässä tapahtumat olivat paljon brutaalimpia. Mutta niissä sointuu totuus. Erilaisia perversioita höyhenenkevyesti kosketteleva elokuva ei ota kantaa, onko Natascha uhri vai sankari. Koska se kertoo tarinaa myös miehen näkökulmasta, antaa se katsojalle valheellisen tunteen turvasta. Hallitsija onkin ihminen, ei peto. Mutta teot puhuvat puolestaan, ja on hyvin vaikea ymmärtää elokuvaa joka asettaa nuoren naisen ilkialasti esiintymään melkein anorektisen laihana – oli se kuinka lähellä totuutta tahansa. Se tuntuu tirkistelyltä. Nuoren naisen henkilökohtaisen helvetin tirkistelyltä, johon meillä katsojina ei ole mitään oikeutta. Natascha Kampusch on selviytyjä. On sääli että elokuva ei uskalla ottaa kantaa miehen syvällä istuviin  harhaluuloihin, fantasioihin ja raakuuksiin – tämän omistushaluun ja vihaan. Se tarjoaa skandaalinkäryistä helvettiä, pyörien kauhuelokuvan ja draaman epäonnistuneessa välimaastossa.

 

[vc_row][vc_column width=”1/1″][vc_text_separator title=”Info” title_align=”separator_align_center”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column width=”1/1″][vc_column_text]

3096 Tage  

  • Ohjaus: Sherry Horman
  • Käsikirjoitus: Bernd Eichinger, Natascha Kampuschin romaanin pohjalta.
  • Pääosissa: Antonia Campbell-Hughes, Thure Lindhardt
  • Alkuperämaa: Saksa 2013
  • Genre: Draama
  • IMDb
[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column width=”1/1″][vc_separator][/vc_column][/vc_row]

Kommentit