Viisi suosikkia: Elokuvia naisista

Thelma-and-Louise

Elokuvia joissa kuvataan naisia on tehty tuhansia. Suurin osa niistä on kepeitä hömppäkomedioita joilla ei oikeastaan ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Toista ääripäätä löytyy myös kasoittain, Steel Magnolias (Teräskukat), Paistetut vihreät tomaatit ja muut perinteiset itkupuristimet vetoavat takuulla joihinkin kansanryhmiin enemmän kuin komedia. Valitsemani elokuvat eivät välttämättä ole juuri ne parhaimmat elokuvallisesti mutta näissä elokuvissa on jotain sellaista joka nostaa ne hitusen muiden yläpuolelle itselläni.

Thelma ja Louise
Se paras naisleffa kautta aikojen. Ridley Scottin ohjaamaa, vuonna 1991 ilmestynyttä roadmovieta parempaa ei ole vielä tehty. Susan Sarandonin järkevä ja itsestään ja muista huolehtiva Louise sekäGeena Davisin herkempi ja lapsellisempi Thelma aloittavat matkan jolta ei ole paluuta. Thelma pakenee idioottimiestään jota on nöyrästi palvellut vuosikaudet ja Louise haluaa irtiottoa tarjoilijan työstään. Kaksipäiväinen kalastusmatka muuttuu erään baari-illan tapahtumien myötä peruuttamattomasti ja alkaa ajojahti joka särkee katsojan sydämen. Mainittakoon että erinomaisten naishahmojen lisäksi elokuvassa myös miesnäyttelijät loistavat, Michael Madsen on yksinkertaisesti ihana, Harvey Keitel tekee huipputyötä sympaattisena etsivänä ja Brad Pitt tekee ensimmäisen ison Hollywood-roolinsa hurmaavana cowboyna. Kumpikaan naispääosan esittäjistä ei saanut kuitenkaan Oscaria vaan sen vei vuoden 1991 kolmannen hienon naisroolin tehnyt Jodie Foster elokuvassa Uhrilampaat.

 

The Virgin Suicides
Jeffrey Eugenidesin ihanaan kirjaan perustuva unenomainen, salaperäinen ja samalla kauhistuttava Virgin Suicides on erinomainen kuvaus siitä miten herkässä iässä olevat nuoret tytöt kasvavat uskonnollisessa kodissa, yrittävät ottaa kontaktia poikiin ja mitä tapahtuu kun herkkä mieli ei saa kasvaa vapaasti.Kirsten Dunst tekee yhden hienoimmista rooleistaan kapinoivana Luxina, James Woods ja Kathleen Turner ovat äärimmäisen vakuuttavia draaman keskellä tyyninä ja tiukkoina pysyvinä vanhempina jaJosh Hartnett näyttää miten käytetään leveälahkeisia housuja oikein.
Sofia Coppolan ohjaamana elokuvasta tuli tyyliltään eräänlainen ikoni, kepeän sumuiset pastellit, auringonvalo ja kedolla lojuvat tytöt ovat tuttuja useammastakin kuvasta. Vaikka tarina kerrotaan naapuruston poikien silmin on tarina kuitenkin kertomus viidestä Lisbonin sisaresta, hienosti kuvattuna ja kaikkea ryydittää ihana Airin musiikki.

Girl, Interrupted
Vuonna 1999 ilmestynyt Girl, Interrupted (Vuosi nuoruudestani) on edelleen minulla vakituisella katsojalistallani. Tarina sijoittuu vuoteen 1967 ja perustuu kirjailija Susanna Kaysenin omaelämänkertaan. 18-vuotias Susanna (Winona Ryder) sijoitetaan hoitokotiin, joka on siis suoraan sanottuna hourula naisille. Siellä sekalainen joukko nuoria naisia ystävystyy, riitelee, karkaa ja yrittää oppia elämään oman pääkoppansa kanssa. Näyttelijäjoukko on kiinnostava, nuoret Brittany Murphy ja Angelina Jolietekevät erinomaiset roolisuoritukset ja Jared Leto on suorastaan naurettavan näköinen viiksissään.
Pohjimmiltaan elokuva on tarina melko normaaleista tytöistä jotka vain näyttävät ulospäin sen mitä useimmat teini-ikäiset tuntevat sisällään ja näin leimataan hulluiksi, tämä on nuoruuden angstia parhaimmillaan.

Piano
Jane Campionin ohjaama Piano sijoittuu 1800-luvulle, aikaan jolloin naisen asema ei ollut niitä parhaimpia. Ada McGrathin (Holly Hunter) isä myy tyttärensä Uuden-Seelannin syrjäperukoille vaimoksi Sam Neilin esittämälle miehelle. Ada on ollut syntymästään asti mykkä ja ilmentää itseään musiikilla, soittamalla pianoa. Aviomies ei pidä Adan kiintymyksestä pianoonsa vaan nakkaa tämän rannalle jotta vaimo keskittyisi tärkeämpiin asioihin, kuten aviovelvollisuuksiinsa. Kaikkea tätä seuraa Adan varhaisteini-ikäinen tytär Flora (Anna Paquin). Pianon poimii itselleen naapurinmies George (Harvey Keitell) joka antaa Adan käydä soittamassa kotonaan ja parin välille syntyy syvä ja intohimoinen suhde.
Elokuva kertoo ahdistuneesta ja sorretusta naisesta joka jotenkin pystyy nousemaan tilanteensa yläpuolelle, klassinen tarina joka on kerrottu Pianossa äärimmäisen hienosti. Kaikkea säestää Michael Nymanin säveltämä  vähäeleinen pianomusiikki joka jo yksistään tekee elokuvasta hienon. Äärimmäisen kaunis ja synkkä visuaalinen ilme ryydittää hienosti näyttelijäntyötä joka oli Oscarin arvoinen.

Kill Bill, vol. 1&2
Kostonhimoinen Morsian (Uma Thurman) retkellä josta jää jäljelle vain verivana ja kasa silvottuja ruumiita. Ei kuulosta kovin hienolta mutta Kill Bill on äärimmäinen elokuva siitä mitä vihainen nainen voi saada aikaiseksi. Quentin Tarantino kuvaa hienosti takaumien kautta miksi Morsian tekee sen mitä tekee ja mitä kaikkea tämä nainen käy läpi saadakseen kostonsa. Morsian on yhtä aikaa vapauttava, hieno, voimaa antava ja traaginen hahmo ja vaikkakin liioiteltuna, se kuitenkin kuvaa hienosti naista. Tarantino kuvaa elokuvissaan usein vahvoja naisia ja Morsian niistä lienee hienoin. Kun mukaan lisää mahtavat yakuzat O-Ren Ishii (Lucy Liu) ja Gogo Yubari (Chiaki Kuriyama) sekä Vernita Green (Vivica A. Fox) ja Elle Driver (Daryl Hannah) niin Kill Bill sisältää niin paljon naispoweria että se ansaitsee päästä tälle listalle.

Kommentit