A Late Quartet (2012) ★★★★

alatequartet

Hienovaraisessa ja vähäeleisessä tarinassa on voimaa. Sen pääosassa eivät välttämättä ole neljä taitavaa jousikvartetin jäsentä, vaan raastava Beethovenin Op. 13, jousikvartetto nro 14. Sen asettamat vaatimukset – seitsemän osaa normaalin viiden sijasta  soitettuna ilman taukoja – pistää 25 vuotta yhdessä soittaneen nelikon koville. Tarina kuvaa hienosti kvartetin välisiä jännitteitä, elämää muuttavien voimien valtavaa vaikutusta.  A Late Quartet on teoksena hypnoottinen, hienot näyttelijäsuoritukset sulautuvat yhteen soljuvan klassisen musiikin saumattomasti.

Pitkään yhdessä soittanut jousikvartetti on hitsautunut automaattisesti toimivaksi kokonaisuudeksi, joka vaivatta täyttää elämänsä musiikilla. Rytmiin tulee muutos, kun Christopher Walkenin hienovaraisesti esittämä Mitchell – joukon isähahmo – ilmoittaa sairastavansa Parkinsonin tautia. Mies on varma, ettei pysty soittamaan uuvuttavaa teosta läpi kauden päättävässä konsertissa. Ilmoitus heittää kvartetin tasaisesti etenevän elämän raiteiltaan. Ykkösviulusti, säntillinen ja teknisesti virheetön Lerner (Mark Ivanir), rakentaa pedanttisesti omat jousensa, ja pitää tiukasti kiinni ykkösviulistin roolistaan. Samalla kakkosviulisti Robertin (aina yhtä taidokas Philip Seymour Hoffman) vanha kauna osastaan ryhtyy nostamaan päätään. Miehen kunnianhimo saa uutisesta tuulta purjeisiinsa. Asiaa ei auta masentavan normaali tarina nuoresta kauniista naisesta, jonka ihailu Gelbartia kohtaan saa miehen egon nousemaan korkeammalle kuin oopperalaulajan laulu Taikahuilussa.
Kvartetin neljäs jäsen, Catherine Keenerin esittämä Robertin vaimo, on pettynyt. Ryhmä tuntuu hajoavan piilossa olleisiin ristiriitoihin, kunnianhimoon ja kiistämättömän johtohahmon vääjämättömään poistumiseen. Myös viulua soittava pariskunnan tytär Alexandra (Imogen Poots) aiheuttaa järistyksiä pitkin ryhmää nuoruuden intohimoillaan ja päätöksillään.

alatequartet2

Kuvasto on herkullista New Yorkia talviaikaan. Lämpimät sävyt tuovat tunnelman musiikin parantavasta voimasta, ja kielivät myös maailmasta jossa eletään toistenlaisten arvojen mukaan. Kvartetin yhdessä soittaminen on hillittyä, harkittua, melkein siloitellun ja pramean tyyliteltyä. Soittajat ovat yhtä tyyniä, vaikka tapahtumat ovat pistäneet pinnan alla raivon liikkeelle. Kaikki purkautuu huutokonsertiksi, samalla kun vaativa teos häämöttää odottamassa toteuttajiaan.

Vasta nyt Suomeen saapuva A Late Quartet kohtelee musiikkia kunnioituksella. Siitä huokuu arvostus, joka voi klassista musiikkia tuntemattomalle katsojalle maistua vieraalta. Meille tämän tyylistä musiikkia kuunteleville se pakottaa katsojan istumaan paikallaan, antamaan musiikin vyöryä ylitseen melkein hallitsemattomasti. Kontrasti on vahva. Kappaleiden toteutus vaatii suunnatonta itsekuria, harjoitusta, teknistä taituruutta. Tuloksena on täysin päinvastainen tunne – hallitsematon, hurmaava ja tunteita herättävä. Siinä juuri onkin klassisen musiikin voima. Elokuvasta nauttiakseen ei tarvitse ymmärtää tätä musiikkia; se on ajatonta ja näppäilee herkästi siihen tottumattomammankin kuulijan sydämen kieliä. A Late Quartet on hienosti rakennettu, taitavasti näytelty elokuva joka kertoo musiikista, ja ihmisistä jotka yrittävät tulkita sitä antaen sille elämänsä.

© Ursula Borg

[divider]INFO[/divider]

A LATE QUARTET  Ohjaus: Yaron Zilberman
Käsikirjoitus: Yaron Zilberman, Seth Grossman
Pääosissa: Christopher Walken, Philip Seymour Hoffman, Catherine Keener, Mark Ivanir
Alkuperämaa: USA 2012
Genre: Draama / Musiikki
IMDb

Kommentit