After.Life***
After.Life leikittelee katsojallaan. Anna (Christina Ricci) herää vähintäänkin ahdistavassa tilanteessa, nimittäin hautaustoimiston kellarista, metalliselta pöydältä. Lempeän näköinen hautausurakoitsija Eliot Deacon (Liam Neeson) kertoo naiselle että tämä on kuollut.
Anna on lievästi elämäänsä kyllästynyt ja draamaa etsivä nainen jonka suhde poikaystävään Pauliin (Justin Long) on täynnä ylä- ja alamäkiä. Kun elämä näyttääkin yht’äkkiä olevan ohi, hyväksyykö Anna kohtalonsa ja valmistautuu siirtymään rajan toiselle puolen vai jääkö hän kellariin taistelemaan? Anna ei näytä hyväksyvän kohtaloaan, inttäen Eliotille koko ajan että hän ei voi olla kuollut, ei vaikka iho sinertää ja on kylmä sekä näyttää siltä että Eliotilla on lahja, kyky puhua kuolleille. Hautaustoimiston kellari toimii eräänlaisena välitilana, siellä kuolleen pitäisi hyväksyä tapahtunut ja antaa periksi, siirtyä toiselle puolelle kun hautajaiset ovat ohi.
Christina Ricci on hyvä valinta hennon Annan rooliin; kontrasti Neesonin jämerään ja rauhoittavaan hahmoon on erinomainen ja jopa Justin Long yllättää positiivisesti vakavammalla roolillaan. Kellari toimii hienona taustana keskusteluille, se on pelkistetty ja valkoinen ja Annan punainen mekko tuo mieleen veren valuessaan viemäriin.)
Elokuva antaa katsojalleen mahdollisuuden epäillä Annan kuolemaa, tarina jakautuu kahtia, se tarjoaa mahdollisuudeksi sitä että Anna on todella kuollut ja Eliot eräänlainen matkaan saattaja. Tai, Anna ei olekaan kuollut jolloin tarina muuttuukin pohdiskelevasta suoraan kauhuelokuvaksi. Se leikittelee katsojalla antaen vihjeitä molemmista ja lopullinen totuus paljastuu vasta lopussa.
After.Life on hieman hidastempoinen elokuva kuolemasta, katsomisen arvoinen ehdottomasti; elokuvan käsikirjoittanut ja ohjannut Agnieszka Wojtowicz-Vosloo on seuraamisen arvoinen tekijä.
_________________________________________________________________________
After.Life *** (2009)
