Arrow, Season 1 (2012)

arrow_featured2

DC Comicsin jo 1940-luvulla lanseeraamaan sarjakuvahahmoon nimeltä Green Arrow pohjautuva tv-sarja on ollut Yhdysvalloissa suuri hitti ja julkaisijansa CW-kanavan katsotuin sarja ensimmäisen tuotantokautensa aikana (vuonna 2012). Nuorille aikuisille suunnattu sarja menestyi ensimmäisellä kaudellaan niin hyvin, että kakkoskausi on aloitettu Yhdysvalloissa syksyllä 2013.

Arrow kertoo naamioidusta kostajasta, joka hakee oman käden oikeutta kaduilla. Sarjan ideassa on paljon Iron Mania ja Batmania: rikkaan perheen playboyn elkeet hallitseva poika kokee kovia ja kotiin palattuaan pistää naamion päähänsä ja lähtee pistämään rikollisia ojennukseen. Mutta myös Robin Hoodia, mikä näkyy hahmon haluna auttaa kaupunkinsa hädänalaisia ja puhdistaa kaupunki rikollisista. Sarjan nimen mukaisesti päähahmolla on aseenaan jousi ja nuoli.

Sarjan pääosassa rikkaana ja hemmoteltuna Oliver Queeninä nähdään Stephen Amell, joka joutuu isänsä kanssa laivaonnettomuuteen ja luullaan kuolleeksi. Viiden vuoden päästä hän kuitenkin palaa kotiin, muuttuneena miehenä, elettyään vuosikaudet autiolla saarella opetellen hengissäselviytymistaitoja. Nämä taidot hän laittaa kotipuolessa käyttöön salaisen identiteetin voimin ja alkaa jakaa oman käden oikeutta rikollisille.

Arrow kulkee eteenpäin kahdella tasolla. Toisella kotiin palannut Oliver elää nykyhetkessä, yrittää sovittaa kostajan ja tavallisen minänsä persoonat yhteen ja pitää salaisen identiteettinsä piilossa ja samalla taistelee viiden vuoden painajaisiaan vastaan. Yksin hän ei kuitenkaan pitkälle pääse, ja ensimmäiseksi apulaisekseen hän valitsee järkkymättömän oikeudenpuolustajan, entisen sotilaan ja nykyisen henkivartijan John Digglen (David Ramsey), joka uskaltaa sanoa miljonäärille vastaan.
arrow2_800
Perheelleen hän pitää yllä tuttua tuhlaajapojan imagoaan, eikä perheen äiti Moira Queen (Susanna Thompson), isäpuoli Walter (Colin Salmon) tai pikkusisko Thea (Willa Holland) epäile lainkaan Oliverin yökerhohankkeen taustalla olevia motiiveja. Ihminen, joka jollakin tasolla tuntuu ymmärtävän Oliveria, on hänen petetty ex-tyttöystävänsä Laurel (Katie Cassidy), joka kuitenkin alkaa heilastella Oliverin parhaan ystävän Tommyn (Colin Donnell) kanssa. Toisaalla Laurelin poliisietsivänä työskentelevä isä Quentin (Paul Blackthorne) haluaa saada katujen kostajan kuriin, mutta joutuu huomaamaan hänestä olevan myös hyötyä. Yhdeksi sympaattisimmista hahmoista nousee Queen-yhtiöiden pirtsakka nörttityttö Felicity (Emily Bett Rickhards), joka mutkien kautta päätyy Oliverin ja Digglen aputytöksi. Kauden lopulla kuvioihin tulee myös Doctor Whosta ja Torchwoodista tuttu John Barrowman, joka esittää Tommyn isää Malcolmia.

Toisella tasolla palataan takaumien kautta Oliverin vuosiin saarella. Tunnelmat saavat heti alussa hyvin Lostin tyyppisiä piirteitä, mikä ei aina ole täysin hyvä asia. Vasta myöhemmin tuotantokauden aikana saarivaiheita aletaan syventää enemmän ja katsojakin alkaa saada niihin parempaa tarttumapintaa.

Arrown ensimmäinen tuotantokausi kärsii epätasaisuudesta samaan tapaan kuin hyvin monet tv-sarjat tekevät alussa, kun eivät ole vielä täysin löytäneet omaa linjaansa. Se kärsii kerronnan jäykkyydestä, hahmojen tasapaksuudesta ja tarinan syventymättömyydestä. Lisäksi sitä vaivaa väkisinkin esille nouseva vertailu Batmaniin, Robin Hoodiin ja Lostiin. Ensimmäisen kauden alkupuoli onkin paljon elokuvia ja tv-sarjoja kuluttavalle katsojalle paikoin jopa puuduttavan yksioikoinen.
arrow1_800
Mutta puolivälin jälkeen alkaa tapahtua. Hahmot alkavat saada ihan uudenlaista syvyyttä ja tarina synkkyyttä sekä kunnolla maata jalkojensa alle. Kun hahmot kasvavat inhimillisemmiksi ja samalla kompleksisemmiksi, heistä alkaa välittää uudella tavalla. Kun tarina tuodaan epämääräisten pahishahmojen luota lähemmäs kotia, käsikirjoitus syvenee ja saa mielekkyyttä, muuttuu huomattavasti aikaisempaa mielenkiintoisemmaksi. Puolivälin jälkeen kahden tähden sarjana alkanut Arrow nousee kauden loppua kohden lähes neljän tähden sarjaksi, jos näin pelkillä tähtiarvosanoilla mitattaisiin.

Pääosassa nähtävä kanadalainen Amell on varmasti monen katsojan mieleen, sillä lihaksikas mies on komea ja nähdään lähes jokaisessa jaksossa treenaamassa ilman paitaa. Mutta Amellia vaivaa sama ongelma, mikä vaivaa joko sarjaa – ensimmäisen puoliskon aikana hän on ilmeetön ja eleetön pökkelö, johon ei saa mitään otetta. Vasta puolivälissä tapahtuvan käsikirjoitusparannuksen myötä myös Oliverin hahmosta kasvaa kiinnostavampi.

Epäuskottavahan tällainen huppusankari on kaikin puolin. Vaikka miehen läpikotaisin tuntevat ihmiset eivät tunnista huppupäistä kostajaa, jokainen katsoja näkee, että hupun alla on Oliver Queen. Mutta sarjakuvasankariin pohjautuva tv-sarja saakin olla hieman epäuskottava, se kuuluu asiaan!

© Päivi Laajalahti

ds

Kommentit