Vuonna 2016 julkaistu lumoava La La Land sijoittuu tämän päivän Los Angelesiin – enkelten kaupunkiin, jonka sanotaan tuhoavan toiveet ja särkevän sydämet. Tarinan keskiössä ovat näyttelijäuraansa aloitteleva Mia (Emma Stone) ja jazz-muusikko Sebastian (Ryan Gosling). Elokuva seuraa nuoren parin ponnisteluita kohti unelmiaan.
Ohjaaja Damien Chazellen aikaisemman elokuvan Whiplashin tavoin myös La La Land on musiikkikeskeinen. Teema on kuitenkin täysin toinen. Siinä, missä Whiplash on synkkä ja jopa väritön, La La Land on värikylläinen ja piristävä, lumoava sekä inspiroiva.
Muutakin kuin imelää romantiikkaa
Tarinan alussa nuori nainen Mia kohtaa Los Angelesin sykkeessä toisen nuoren, ravintolapianistina toimivan Sebastianin. Maaginen rakkaustarina saa alkunsa ja kantaa elokuvan loppuun asti, mutta koko leffa ei suinkaan ole yli-imelää romanttista komediaa.
Elokuvan alku on heti kahlitseva. Se sijoittuu liikenneruuhkaan Los Angelesissa, voiko katsoja kuvitella mitään hermostuttavampaa? Sitten tilanne muuttuukin täysin – nainen hyppää autostaan kadulle, laulaa ja tanssii pitkin moottoritietä. 
Yhden henkilön esimerkki tempaa mukaansa sadat muut ja mukana on myös pääosassa oleva Mia. Hän on matkalla töihinsä elokuvastudiolle, jossa hän tarjoilee kahvia. Kahvin kaatelun lomassa päähahmo haaveilee omasta tähteydestään.
Toinen päätähti elokuvassa on musiikille täydellisesti omistautunut Sebastian, joka työskentelee jazz-ravintolassa pianistina, mutta haaveilee omasta ravintolastaan. Los Angelesin sykkeessä näiden kahden päähenkilön tiet kohtaavat uudelleen ja uudelleen, minkä seurauksena pari lopulta rakastuu.
Tuore rakkaustarina rypyttyy kuitenkin nopeasti, kun Sebastianin bändi menestyykin yllättäen. Toisen menestyksen rinnalla pariskunnan on punnittava omia unelmiaan ja tehtävä kompromisseja. Elokuvan keskeisenä teemana ovat haaveet, niistä luopuminen ja menestymisen mukanaan tuoma taakka.
Sekä Mia että Sebastian tavoittelevat elokuvassa omia unelmiaan ja erityisesti aluksi La La Land vaikuttaa kokonaisuudessaan unelmalta. Mutta rosoa tulee tarinan edetessä – kun urat aiheuttavat päänvaivaa ja uusi, ihana parisuhde kohtaa myös mutkia. Tarina on toisaalta hieman kulunut ja tylsä, mutta Chazelle on huippulahjakas ohjaaja, joka pystyy puhaltamaan hiileen roihuavan liekin. Elokuva on todellakin yksi oman aikamme suurimmista tarinoista ja mielenkiinnolla odotamme, miten filmi huomioidaan Oscar-gaalassa.
Säkenöivä musikaalin maailma
La La Land on monin tavoin vanhanaikainen elokuva ja suosittelemmekin katsomaan sen perinteisesti elokuvateatterissa. Tarina ei etene nopeasti kohtauksesta toiseen, vaan koko elokuvan tempo on hitaampi. Kuva liukuu hitaasti kaupungin yli ja välillä pysähdytään tarkastelemaan hahmojen tekemisiä tarkemmin. Elävyys ja liike saadaan aikaan pitkillä otoilla ja kameran liukumisella 
eteenpäin. Tarinan seuraamista ei vaikeuta koko ajan katkeavat otot, mikä on katsojan kannalta miellyttävää.
Elokuvassa leikitään väreillä ja teemoilla. Monet kohtaukset ovat niin kauniita ja säkenöiviä, että katsoja pakahtuu – ja niinhän musikaalissa kuuluu ollakin. Sen ei ole tarkoitus olla realistinen, vaan tarjota katsojalleen eskapistisen unelman, katkon oikeasta elämästä. Tässä La La Land onnistuu täydellisesti, sillä leffa suorastaan säkenöi.
Elokuvan yksi kantava voima ovat onnistuneet roolihahmojen valinnat. Pääosassa näyttelevä Emma Watson on tehnyt paljon hyviä rooleja, mutta La La Landin Miana hän on parhaimmillaan. Myöskään Ryan Gosling ei jää huonoksi, vaikka tanssikohtaukset eivät häneltä luonnistu kovin luonnollisesti. Tämä on näyttelijäkaksikon kolmas yhteinen elokuva ja tämä pari ei petä tälläkään kertaa. Watson ei jää Goslingin karisman ja komeuden varjoon, vaan raivaa roolihahmonsa Mian tapaan tietään kohti unelmia. Kokonaisuudessaan tämä hyväntuulinen julkaisu vie katsojan mukanaan haavemaailmaan unelmoimaan.
