Avengers: Age of Ultron – astetta inhimillisemmät supersankarit

avengersageofultron

Yllätys yllätys, supersankarit ovatkin vain ihmisiä. Avengers: Age of Ultron hamuaa inhimillisyyttä osoittaen kiiltävän kuoren alla olevan pelkoa, rakkautta, sykkivä sydän ja uhrautuva luonne. Se ei yllä Kapteeni Amerikan omien elokuvien traagisuuden ja ihmisyyden tasolle, sillä elokuva aloittaa hengästyttävällä toimintakohtauksella – Age of Ultron on turboahdettu pikajuna joka ei pysähdy edes seinään.

Kysymys kuuluukin, pitäisikö sen? Avengers on joukko huippuunsa viritettyjä sankareita joiden tehtävänä on puolustaa ihmisiä alati vyöryvältä superkonnien tulvalta. Kävisikö tämä päinsä jos tarina koostuisikin pääosin vain hyväntahtoisista illanvietoista ja halonhakkuusta maaseudulla kaverien kesken? Nämä hetket ovat tarinassa kullanarvoisia, ja muistuttavat katsojaa siitä että erilaisuudestaan huolimatta Kostajat ovat perhe. Pieni hengähdystauko tiimi-illan muodossa kannattaa, sillä James Spaderin äänen voimalla jylisevä Ultron, Tony Starkin luoma ylivoimaiselta tuntuva vastustaja, pistää kaikki Kostajat samalle viivalle yhteisen päämäärän vuoksi. Tulee tuntu että tämän kaiken pitäisi olla hyvin dramaattista, mutta ohjaaja/käsikirjoittaja Joss Whedonin aina mukanaan tuoma kaverillinen naljailu pitää tunnelman kevyenä. Välillä liiankin kevyenä sillä elokuvasta puuttuu se napakin purenta, särmä joka sattuisi. Se olkoon sekä Whedonin siunaus että kirous. Popkornissakin voi kaivata toisinaan ripausta katkeraa etikkaa.

Huumoria riittää, ja se on voima millä Marvel-elokuvat jyräävät eteenpäin tarjoten kansalle sirkushuveja koko rahan edestä. Tungos kehässä on valtava. Vanhojen sankareiden lisäksi esiin nostetaan Aaron Taylor-Johnsonin ja Elizabeth Olsenin esittämät Maximoffin kaksoset, Paul Bettanyn The Vision ja sivuraiteelta kehiin rynnistää vielä Don Cheadle War Machinena, sekä muutama vanha tuttu aikaisemmista elokuvista. Sirkuskehä on täynnä, se tulvii reunojen yli ja pysyy hädintuskin kasassa. Enimmäkseen toiminnan kautta etenevä tarina tuntuu siksi osittain ylivoimaiselta seurata. Jäin kaipaamaan Captain America: The Winter Soldierin tyylistä, harkitummin rakennettua toimintaa hienoine koreografioineen ja pienieleisempine voittoineen. Skaala on vedetty niin tappiin että valkokangas ei tunnu riittävän. Silti se ei ahdista räimeeseen tottunutta katsojaa.

aou

Miksi kaaos ja hiljaisemmat, sankarien sisintä avaavat hetket sitten onnistuvat luomaan kokonaisuuden joka toimii? Kun jylinä hiljenee, tomu laskeutuu maahan ja haavat on kurottu umpeen jää jäljelle yksinkertaisin syy. Itse Kostajat. Scarlett Johansson, Mark Ruffalo, Jeremy Renner, Chris Hemsworth, Robert Downey Jr. ja Chris Evans toimivat tiiminä saumattomasti, muodostaen mitä epätodennäköisimmän elokuvaperheen joka karismallaan saa katsojansa aina haluamaan lisää. Pienistä riidoista, erimielisyyksistä ja katsantokannoista huolimatta he seisovat rinta rinnan kuten sankarien tuleekin. Ainakin kunnes Marvel-universumi ryhtyy uusilla tarinoillaan nakertamaan koloa joukkioon jonka emme toivoisi koskaan hajoavan.

 

 

Kommentit