Batman v Superman: Dawn of Justice – tuhkan keskeltä nousee uuden alku

batmanvsupermandawnofjustice-1024x646

Angstisen miljonäärin ja messiasmaisesta marttyyri-syndroomasta kärsivän avaruusolennon kohtaamisesta on ennakkoon maalattu kuva eeppisestä taistelusta, sekä haluttu korostaa ikonisten hahmojen välistä kuilua. Tätä etsivät joutuvat pettymään, mutta se ei ole automaattisesti huono asia.

Tarina tarttuu pääteemaansa, sankaruuteen ja siitä aiheutuvaan vastuuseen jo alussa. Se ei unohda Man of Steelin tarinan viimeistä puolituntista (vaikka moni meistä haluaisi) – ja tuhoa jonka Supermanin ja Kenraali Zodin kohtaaminen sai aikaiseksi. Tästä tuhkapilvestä nousee Bruce Waynen katkeruus, ja ihmiskunnan epäluottamus jumalallista Supermania kohtaan. Rinnakkain laitetaan kaksi tunnettua hahmoa, joista molemmilla on omat motiivinsa tehdä se minkä parhaiten taitavat. Siinä missä Batman kulkee pimeillä kujilla rikollisia kurittaen, on Superman parrasvaloissa, poliitikkojen puheiden aiheena. Hän on jokaisen lehden etusivulla ja kohteena julkiselle arvostelulle, ihailulle ja vihalle. Miesten päämäärä on sama – auttaa ihmisiä – mutta kumpikin pitää toisen metodeja ja motiiveja vääränä. Katsojan mielessä voikin käydä kysymys miksi ihmiset eivät vain keskustele asioista – tämäkin kaaos olisi vältetty puhumalla. Naivi ajatus, eikä siitä saisi pitkää toiminnantäyteistä elokuvaa, joten annamme miesten pitää jääräpäiset kuvitelmansa.
Alkuasetelma on yksinkertainen, mutta elokuva tuo mukaan monta muuta liikkuvaa osaa koska pohjimmiltaan kyse ei ole Batmanin ja Supermanin kohtaamisesta lainkaan.

Lavalle astelee hulvattomasti ylinäyttelevä Jesse Eisenberg Lex Luthorina. Kyseessä on nuorukainen, rikas kakara, jonka isä on kirjaimellisesti iskenyt poikaan oman vihansa ja katkeruutensa. Siksi ylilyönnit toimivat. Joillekin hahmo voi aiheuttaa otsasuonen tykytystä, mutta karikatyyrisenä hahmona läskiksi lyöminen kantaa myös hedelmää. Elokuvan Lex ei ole vielä huippuunsa viritetty manipuloiva mestaririkollinen, vaikka miehen teot ovatkin hirvittävimmistä päästä. Hän on keskenkasvuinen poika, joka haluaa nähdä mitä tapahtuu kun kaksi skorpionia pistetään samaan astiaan. Miehessä on meluisaa maanisuutta, ei vaarallista hiljaista uhkaa. Suuremman tarinan alkukaarena ratkaisu toimii, vaikka uskon monen toivoneen huomattavasti hillitympää ja aikuismaisempaa otetta hahmoon. Näyttelijöistä Henry Cavilille on annettu vähiten mahdollisuuksia henkilökohtaiseen tulkintaan, vaikka mies on kuin luotu rooliin. Supermanin hahmo on ohut, oikeamielinen ja kärsivä messias, eikä mieheen päästä käsiksi. Tämä on sääli, sillä Cavill on jumalainen ilmestys laskeutuessaan taivaista punainen viitta hulmuten. Tuntuukin, että ohjaaja Zack Snyder on toisinaan niin fiksoitunut visuaaliseen herkutteluun, että unohtaa rakkaan Supermaninsa olevan muutakin kuin todella kaunis kuori.

Myönnän ilolla olleeni väärässä. Ben Affleck on erinomainen valinta Bruce Wayneksi. Näyttelijän hieman elähtänyt karisma ja päättäväisyys tuovat esiin sen Waynen jonka itse olen aina halunnut nähdä. Affleckin Batmankaan ei ole lainkaan huono – hahmo on jäyhä, hieman kankea ja niin oikeamielinen kuin vain Gothamissa kasvanut sankari voi olla haarniskamaisessa puvussaan. Jeremy Ironsin Albert luo tasapainoisen vastaparin Waynelle, siinä missä Amy Adamsin Louis Lane jätetään ohueksi tilkkeeksi rikollisen perinteisen naishahmon roolissa.

Snyder osaa kertoa visuaalisesti komeita tarinoita, kuten elokuvan ensimmäiset 10 minuuttia todistavat. Bruce Waynen syntytarinaa ei ole koskaan kuvattu yhtä herkästi ja kauniisti. Jälleen kerran miehellä lähtee mopo käsistä toiminnan kanssa, eikä se ole yllätys Snyderin elokuvia tuntevalle. Tarinan poukkoilu taistelusta ja tapahtumasta toiseen ei ole ongelma, selväjärkinen katsoja pystyy seuraamaan helposti kolmea eri tarinaa jotka elokuva haluaa kertoa. Kysymys on siitä, ovatko ne kaikki tarpeellisia. Henkilökohtaisesti pidin Justice Leaguen hitaasta esiin vetämisestä, pienistä vihjeistä joita tarina ripottelee toiminnan lomaan. Tämä tapahtuu ennenkaikkea Wonder Womanin hahmon myötä. Alkuun hyvin geneeriseltä tuntuva kaunis nainen ™ muuttuu vihdoin taistelukentällä näyttävästi takamuksia potkivaksi sankariksi. Gal Gadot on sankari paikallaan, ja todistaa lyhyessä ajassa, että Wonder Womanin hahmo voi olla mielenkiintoinen ja odotusten arvoinen. Batmanin ja Supermanin kalistellessa testosteronin hajuisia sarviaan turhaan toisaalla, ovat Lex Luthorin aivot kehittäneet jotain paljon suurempaa sankareiden varalle. Eeppiseksi mielletty kohtaaminen tukahtuu, kun kankaalle mätkähtää valtava digihirviö joka lanaa kaiken alleen. Mopo kiihdyttää, hyppää rampilta suoraan tulimereen ja hukuttaa tarinan jälleen kerran liian pitkään taistelukohtaukseen jossa ei edes herkutella täydellisillä koreografioilla.

Lopputuloksena on kaksijakoinen elokuva, joka on hyvin ohjaajansa näköinen. Se ei uskalla olla mitään rehellisesti. Se voisi sukeltaa syvälle sankaruuden oikeutuksen pohdintaan, tai olla täysiverinen toimintapläjäys hienoilla taistelukohtauksilla. Nyt se hukkaa mahdollisuutensa tekemällä kompromisseja joka suuntaan. Visuaalisesti toisinaan mestarillisen kaunis tarina voisi olla DC:n tyyliin synkkä supersankarien kohtaaminen, jossa keskiössä on pohdinta siitä minkä hintainen ihmishenki on. Mitä sen pelastamiseksi saa tehdä, ja kenen sitä pitäisi valvoa. Taustalla voi kuulla jo Marvel-universumin sekä Captain America 3: Civil War-elokuvan alkufanfaarit, kun Superman v Batman: Dawn of Justice hukkaa mahdollisuuden kertoa tätä tarinaa. Kaikesta kaaoksesta ja jyrinästä huolimatta elokuvasta jää hyvä maku suuhun. Kaltaiselleni fanille se ei ole ylipitkä, eikä tylsä. Se ei ole sekava eikä kaaosmainen. Katsojalle joka odottaa harmitonta popcorn-viihdettä, tuntematta hahmojen taustoja, kokemus voi olla outo sillä tarina ei selitä kaikkea juurta jaksain ja kädestä pitäen, kuten ei pitäisikään.


Sitä voi kutsua tylsäksi, ja jotkut viihtyvät sen parissa vaivatta 2,5 tuntia. Juuri tässä on elokuvien katsomisen ihanuus. Batman v Superman: Dawn of Justice on elokuva faneille, joista totuttuun tapaan osa tulee vetämään myös herneen nenäänsä, hyvässä ja pahassa.

Kommentit