BD- ja DVD-julkaisujen lisämateriaalit – kuka niitä kaipaa?

sherlock_featured

Näin kysyvät monet elokuvaharrastajat retorisesti niiltä, joille pelkkä elokuva tai sarjan tuotantokausi ei yksin riitä vaan muutakin olisi toivomuslistalla BD- tai DVD-levyjen sisällöksi. Toive on sinällään oikeutettu, koska pohjoismaisista julkaisuista jätetään kaikki ylimääräinen pois harmittavan usein, muun maailman saadessa ekstroja välillä naurettavankin paljon.

Eräs ajankohtaisista tämän käytännön uhreista on BBC:n erinomaisesti modernisoitu brittidekkari Sherlock (suom. Uusi Sherlock), jonka 1. ja 2. tuotantokausi ovat täällä valitettavasti olleet ekstrattomia. SF Filmin toimesta viimein 16.4. täälläkin julkaistava 3. kausi tulee saataville myös BD:llä, kun aiemmat saa vain DVD:llä. Se on anteeksiantamatonta 2010-luvulla kuvatulle sarjalle, ottaen huomioon että muualla ovat kaikki kaudet olleet saatavilla BD:llä alusta asti. 1. kaudella myös suomitekstityksen epätarkka ja puutteellinen suomennos sai fanien taholta paljon moitteita. Sisällöllisesti kolmas kausi jatkaa jakelijan omaksumaan tyyliin kevennetyllä linjalla.

Britit saivat 3. kauden kotiteattereihin jo tammikuussa ja mukana on vartin mittaisia dokumentteja, jotka keskittyvät kuvauksiin ja sarjan tulevaisuusnäkymistä keskusteluun. Aiempien kausien ekstroina löytyy viihdyttäviä ja faktoja pursuavia kommenttiraitoja ja kattavia sekä varmasti kotimaisiakin faneja kiinnostavia dokumentteja sarjan luomisesta, hahmoista ja Sherlock Holmes -tarinoiden siirtämisestä nykypäivään. Myös esittämätön, alkuperäinen 55-minuuttinen pilottiversio ’A Study in Pink’ -jaksosta on ekstroissa mukana. Mitään näistä ei siis ole tarjolla suomijulkaisussa, joten suomitekstejä halajaville niistä pitää luopua. Mutta jos englanti sujuu, saa lohdutukseksi enemmän sisältöä, kun tilaa kauden brittiversion.

Lisämateriaalit eivät ole BD/DVD-aikakauden ilmiö vaan niitä on ollut jo VHS-nauhoilla sekä vinyylilevyjen kokoisilla LaserDisc-levyillä 1980-luvulta lähtien, DVD:n tullessa vasta 90-luvun loppupuolella. Ovatko monille harrastajille tärkeät ekstrat kuten haastattelut, dokumentit, poistetut kohtaukset ja muut bonukset oikeasti tarpeellisia ja mielenkiintoisia? Useimmiten eivät, sillä pääsääntöisesti ne ovat vain väkisin koottua levyn täytettä tyyliin minuutin parin haastattelu tai dokumentti, jotka eivät lyhyytensä vuoksi ehdi tarjoamaan kovinkaan syventävästi mitään lisäarvoa elokuvaan tai sarjaan muille kuin tosifaneille.

Laadukkaat ja monipuoliset ekstrat ovat harvassa, mutta niitä löytyy aina välillä. Mikäli ekstroja on olemassa ja saatavilla, olisi ne hyvä sisällyttää levyille ja jättää merkityksellisyyden arvioiminen kuitenkin katsojille vaikka ne ehkä maksavatkin lisää. Halvempi hinta ekstrojen poisjättämisen ansiosta ei ole täällä itsestäänselvyys; monet ekstrattomista julkaisuista kun maksavat uutena enemmän mitä paljon ekstroja sisältävät julkaisut postikuluineen ulkomailta ostettuna.

Omista jakelijoistamme ainakin mm. Future FilmNordisk Film sekä SF Film ovat epävirallisesti sanoneet ekstroista luopumisen syyksi jo DVD-aikoina mahdollisuutta koodata kuvan- ja äänenlaatu paremmiksi suuremman käytettävissä olevan levytilan ansiosta. DVD:llä se pitikin paikkansa ja tarjolla oli lähes aina hyvä kuva ja erinomaiset äänet, mutta BD:llä se on totta liian harvoin. Kuvaa enemmän täällä tunnutaan panostavan äänipuolelle ja Pohjolassa monet BD:t saavatkin teoriassa upeat 7.1-ääniraidat. Todellisuus on toinen: niihinkään ei keskitytä tosimielessä vaan puolivillaisesti toteutetun miksauksen vuoksi alkuperäisissä 5.1-raidoissa muualla on useimmiten enemmän syvyyttä ja potkua.

Pääsyy ekstrattomuuteen eritoten Suomessa on kuitenkin pitkään ollut selkeästi taloudellisella puolella jo suhteellisen pienen ostajamääränkin perusteella. Niinpä elokuvat tungetaan tallennuskapasiteetiltaan puolta pienemmille ja valmistuskustannuksiltaan halvemmille BD-levyille ja vasta pidemmät tai paljon ekstroja sisältävät elokuvat pääsevät suurempikapasiteettisille levyille. Tällä kaikellahan haetaan vain sitä halvinta mahdollista vaihtoehtoa ja keinotekoisilla 7.1-ääniraidoilla houkutellaan ostajia kun muuta ei ole tarjolla. Päättäjien mukaan kotimaan taloutta pitäisi tukea, mutta entäs jos täällä ei saa rahoilleen vastinetta toiveiden mukaisesti? Ei kai aina ole pakko kiltisti tyytyä siihen mitä täällä tarjotaan?

Ekstrat yksinään eivät vaikeuta elokuvaharrastajien ostopäätöksiä parasta BD/DVD -julkaisua etsittäessä vaan niihin lukeutuvat muutkin osa-alueet eli kuvanlaatu, äänenlaatu sekä vain tosifanien huomioimat asiat kuten kotelointiratkaisut ja paketeissa mukana tulevat laadukkaat oheistuotteet (ei muovisälä). Suuremmilla studioilla, esim. 20th Century FoxParamountUniversal ja Warner, on varaa laittaa mukaan kaikenlaista turhaa sälää ja julkaista ne ympäri maailmaa, pienempien asialleen omistautuneiden jakelijoiden panostaessa enemmän laatuun.

Amerikkalainen elokuvaharrastajien arvostama jakelija Criterion on tunnettu siitä, että heidän katalogiinsa valitut elokuvat saavat aina arvoisensa julkaisunThe Criterion Collection -nimikkeen alla, oli kyseessä sitten vuosikymmeniä vanha taide-elokuva tai tuoreempi Hollywood-tuotos. DVD-aikakaudella Criterion oli monien klassikkoelokuvien kohdalla ykkösvaihtoehto, BD-aikakaudella muut jakelijat ovat kirineet ja parhaimpien julkaisujen saralla elokuvien eri lajityypeissä maailman herruudesta taistelee Criterionin rinnalla nykyään useampikin, mm. amerikkalaiset Blue Underground sekä Shout! Factory ja brittiläiset Arrow FilmsBritish Film Institute (BFI) sekä Eureka Videon The Masters of Cinema -julkaisusarja. Viimeksimainittu heijastelee suurelta osin Criterionin valikoimaa, vain kohdistettuna Brittein saarille ja Eurooppaan, Criterionin pitäytyessä lammen tuolla puolen vain A-alueelle rajatuilla julkaisuillaan. Arrow, Blue ja Shout! taas keskittyvät lähinnä kulttiohjaajiin, 70-80 -luvun kauhuelokuviin ja tarkkaan valittuihin B-elokuviin. Näiltä kaikilta löytyy aina kattavasti ekstroja jokaiseen makuun, mutta eritoten Criterion sekä brittiläiset kilpakumppaninsa ovat kunnostautuneet myös sisällöllisesti laadukkaiden paksujen kirjasten mukaantuomisessa koteloihin. Niissä kriitikot, elokuvantekijät ja eri asiantuntijat tarinoivat esseemuodossa paljastaen faktoja ja taustatietoja, mitä ei usein ole saatavilla muualta.

lehavre_800

Lopuksi valittuja paloja kotimaisista BD-julkaisuista, joilta olisi sisällöllisesti voinut odottaa enemmän:

Alexander: Nordisk Film, ei ekstroja; sisältää vain 168-minuuttisen teatteriversion kun muualla on parempi 213-minuuttinen Final Cut -versio keskeisten ekstrojen ja Hollantia lukuunottamatta myös kommenttiraitojen kera. Taas ajankohtainen, sillä tästä on tulossa neljäs ja viimeinen, 206-minuuttinen Ultimate Cut -versio kesäkuussa uusilla ekstroilla.

The Aviator: Nordisk Film, ei ekstroja; muualla parin tunnin edestä mielenkiintoisia dokumentteja ja haastatteluja. Sisällöllisesti paras Ranskan julkaisu työntää ruutuun tosin pakotetut ranskatekstit niin ekstroissa kuin itse elokuvassakin eli mikäli ne ärsyttävät, kannattaa valita muu eurooppalainen painos.

Battle Royale: Atlantic Film, ei ekstroja eikä häviötöntä ääniraitaa ja vain Director’s Cut -versio; brittiläisen Arrow Filmsin 2xBD+DVD -paketissa tuli kaksi versiota elokuvasta, parin tunnin edestä ekstroja, erinomaiset äänet sekä Limited Edition -painoksessa myös oheistavaraa enemmän kuin tarpeeksi. Arrow:n julkaisut ovat tarjolla importteina myös täällä.

Boheemielämää (La vie de bohème): Future Film, ei ekstroja; Aki Kaurismäkeenkään ei ole maltettu panostaa kun taas amerikkalainen Criterion otti mukaan 50-minuuttisen mielenkiintoisen ”Making of” -dokumentin sekä näyttelijä André Wilmsin haastattelun ja esseekirjasen kotelossa. Eipä siis kannata edes kotimaisten, vaikkakin kansainvälisesti tunnettujen, ohjaajien kohdalla olettaa heidän elokuviensa saavan täällä kovin ihmeellisiä painoksia.

Le Havre: Future Film, 1080i-kuvalla, pari DVD-tasoista musiikkivideota ekstroina; Criterion julkaisi tämän Kaurismäki-elokuvan oikealla 1080p HD-kuvalla, perinteisellä paksulla esseekirjasella, parin tunnin HD-tason ekstroilla, sisältäen päätähtien ja ohjaajan haastatteluja sekä dokumentin Cannesin filmifestivaalien lehdistötilaisuudesta.

© Jyri Lehtinen

Jyri on IT-ammattilaisena työskentelevä ikinörtti. Harrastuksensa säännöllisesti fanaattisiin mittasuhteisiin venyttävä pitkäaikainen elokuvaharrastaja, musiikin suurkuluttaja ja ihmishahmoinen tietopankki, jolle termi ’liian paljon tietoa’ on tuntematon käsite. 

Kommentit