Black Swan (D.Aronofsky, 2010) ★★★★★

Ohjaaja Darren Aronofskylta on lupa odottaa paljon, onhan miehen Requiem For a Dream yksi vaikuttavimmista teoksista ikinä. Black Swan ei pettänyt odotuksiani vaan ylitti ne reilusti.
Natalie Portman esittää Ninaa, täydellisyyteen pyrkivää ballerinaa joka elää ja hengittää vain tanssia. Seurueen johtaja Thomas (Vincent Cassell) ottaa seuraavaksi projektikseen Joutsenlammen ja tästä alkaa Ninan päättäväinen ja hulluuden mittasuhteet saava matka saada rooli omakseen ja tehdä se täydellisesti.
Seurueesta eläkkeelle potkittu Beth (Winona Ryder) antaa Ninalle vilauksen omasta tulevaisuudestaan, loppuun kulutettu tanssitähti joka sysätään syrjään nuorempien tieltä. Paineita lisää seurueeseen saapuva uusi tyttö Lily (Mila Kunis) joka estottomuudellaan ja vapautuneella tanssityylillään on kuin luotu Mustan joutsenen rooliin, kun taas Nina on siloisine ulkopintoineen ja täydellisine ojennuksineen syntynyt Valkoiseksi joutseneksi. Joutsenten roolin esittää kuitenkin vain yksi tanssija ja Nina yrittää epätoivoisesti löytää itsestään vapautuneen ja viettelevän Mustan joutsenen, asia joka tulee Lilyltä niin helposti mutta on kontrolloidulle Ninalle liian vaikeaa. Paine käy sietämättömäksi ja kaksoisolentojen ilmestyminen sekä todellisuuden ja harhojen sekoittuminen tuo tarinaan kiinnostavan ja alitajuntaan tunkeutuvan painetta aiheuttavan lisän.

Niinkin kurinalainen taidemuoto kuin baletti luo hienot puitteet psykologiselle, melkeinpä kauhun rajamailla käyvälle, tarinalle jossa itsensä rääkkääminen taiteen vuoksi, mielen harhojen esittäminen ja pyrkimys täydellisyyteen ovat välillä vaikeaakin katsottavaa. Black Swan on ahdistava ja epätoivoinen elokuva, kaikessa traagisuudessaan kauhistuttavan kaunis jota säestää näyttelijöiden loistavat suoritukset. Kun elokuva on samaan aikaan koskettava ja aiheuttaa pelon väreitä selkäpiissä niin siitä tulee minun kirjoissani viime vuoden paras elokuva.
_________________________________________________________________________________________________