Anna Karenina (2012) ★★★★

annakarenina_featured_620x3

”Rakkaus ei kysy syytä” on ydin Anna Kareninan taustalla. Leo Tolstoin klassikkoromaaniin pohjautuva elokuva on teatraalinen ja näyttävä kolmiodraama, jossa järjen ääni hukkuu rakkauden ja intohimon kuiskeeseen.

Nelikymppisen lontoolaisen Joe Wrightin ura elokuvaohjaajana ei ole vielä kovin pitkä, mutta se on silti varsin näyttävä. Tv-sarjojen ohjaajana uransa aloittaneen Wrightin debyytti elokuvarintamalla oli komea tuotos Jane Austenin romaanista Ylpeys ja ennakkoluulo. Pari vuotta myöhemmin käsittelyyn joutui Ian McEwanin romaani Sovitus – Atonement ja tulos oli riipaisevan upea. Pari vuotta sitten Wright kokeili siipiään uuden genren parissa ja toimintaelokuva Hanna oli näpsäkkä paketti räväkkää toimintaa.

Anna Kareninan kanssa Wright palaa jälleen juurilleen klassikkokirjan sovitukseen elokuvaksi ja yhteistyöhön kolmannen kerran luottonäyttelijäkseen muodostuneen Keira Knightleyn kanssa. 1800-luvun lopulle sijoittuva venäläistarina saa modernin ulkoasun uudenlaisen esitystavan kautta. Teatterinäyttämöksi visualisoitu elokuva vaihtaa kohtauksesta toiseen teatterilavasteiden suoraviivaisuuden kautta. Tämä varmasti ärsyttää joidenkin katsojien tyylisilmää, mutta muut visuaalisuus vangitsee otteeseensa. Lavastuksesta annettu Oscar-ehdokkuus ei nimittäin ole lainkaan tuulesta temmattu, sillä kiehtovat siirtymät ja mielikuvitukselliset lavastusideat muodostavat tyylikkään kokonaisuuden, joka puvustuksen ohella hivelee silmää.

Anna Kareninassa kysymys on rakkaudesta, rakkaudesta ja rakkaudesta. Anna (Knightley) on korkea-arvoisen virkamiehen, Aleksei Kareninin (Jude Law) kanssa onnellisesti naimisissa oleva nuori äiti, joka rakastaa pientä poikaansa. Elämä ei ole hassumpaa. Vieraillessaan veljensä (Matthew Macfadyen) luona hän kuitenkin tapaa nuoren upseerin, kreivi Vrosnkin (Aaron Taylor-Johnson), jonka katse porautuu suoraan Annan sydämeen. Katsetta seuraavat kosketukset, ja sen jälkeen millään muulla ei ole enää mitään väliä. Sanomattakin on selvää (myös alkuperäistä romaania tuntemattomille), että dramatiikkaa ei tule tämän jälkeen puuttumaan.

annakarenina_600

Anna Karenina on suunnattu romantikoille, sillä kyynikoille sen yltiödramaattinen tarina ja hahmot näyttäytyvät järjettöminä ja itsekeskeisinä. Rakkauden ja sen mukanaan tuoman dramatiikan lisäksi tarinassa on kuitenkin myös yhteiskuntakriittinen sävy. Tolstoin kertoma maailma alkaa kuitenkin olla jo niin kaukana menneisyydessä, että tuo kritiikki uhkaa jäädä romantiikan jalkoihin.

Kuten jo alussa pohjustettiin, elokuvan vahvuus on sen teatterikulisseihin luottavassa luovassa ratkaisussa, joka antaa vanhalle ja moneen kertaan kerrotulle tarinalle mahdollisuuden uudistua. Oman osuutensa antaa myös Tom Stoppardin (Rakastunut Shakespeare) käsikirjoitus, joka tekee hahmoista eläviä, vaikkakin oman aikakautensa vankeja. Knightleyn ja Taylor-Johnsonin välinen kemia on käsinkosketeltavaa, ja sivuosissa nähtävät hyveellistä rakkautta etsivät Alicia Vicander ja Domhnall Gleeson ovat täydellisen ihastuttavia rooleissaan.

Ken Keira Knightleyn ”muikistelua” ei voi sietää, tuskin kannattaa tähänkään elokuvaan koskea. Knightleyn fyysiset maneerit eivät nimittäin ole vuosien saatossa miksikään muuttuneet.

Blu-rayn lisämateriaaleina on joukko poistettuja kohtauksia sekä viisi muutaman minuutin mittaista koostetta elokuvan teosta. Ensimmäisessä tehdään katsaus Anna Kareninan eeppiseen tarinaan rakkaudesta kaikissa muodoissaan. Tolstoin romaanin kerrotaan olevan analyysi rakkaudesta, ja tätä Joe Wright ja muut ovat lähteneet tavoittelemaan myös elokuvassa, kuvaamalla vastakohtaisuuksia kuten Annan ja Vronskin fyysinen rakkaus suhteessa Kittyn ja Levinin pitkäaikaisempaan, hellempään ja ehkä aidompana pidettyyn rakkauteen.

Toisessa koosteessa kerrotaan Tolstoin massiivisen romaanin kääntämisestä elokuvan muotoon. Lisäksi Wright kertoo, kuinka hän halusi lähteä kokeilemaan täysin erilaista lähestymistapaa tarinaan, sillä hän ei halunnut tehdä useasti jo filmatusta aiheesta taas yhtä samanlaista Anna Kareninaa. Kolmannessa koosteessa keskiössä on Keira Knightleyn roolisuoritus Annana. Aikaisemminkin Knightleyn kanssa työskennellyt Wright kertoo näyttelijättären kasvusta, ja muut mukana olleet lisäksi ylistävät hänen ystävällisyyttään ja herkkyyttään.

Neljännessä koosteessa matkataan Wrightin mukana kulissien taakse, omaperäisen tuotantosuunnittelun maailmaan ja viidennessä kurkistetaan Oscarin voittaneeseen puvustukseen. Lisäksi mukana on ohjaajan kommenttiraita. Ekstroja ei ole tekstitetty suomeksi, mutta englanninkielinen tekstitys on mukana.

© Päivi Laajalahti

Arvostelu on julkaistu alun perin Discshop.fi:n Elokuvaoppaassa >>

[vc_row][vc_column width=”1/1″][vc_text_separator title=”Info” title_align=”separator_align_center”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column width=”1/1″][vc_column_text]

Anna Karenina

  • Ohjaus: Joe Wright
  • Käsikirjoitus: Tom Stoppard, pohjautuu Leo Tolstoin romaaniin
  • Pääosissa: Keira Knightley, Aaron Taylor-Johnson, Jude Law, Kelly Macdonald, Matthew Macfadyen, Domhnall Gleeson
  • Alkuperämaa: UK 2012
  • Genre: Draama
  • IMDb
[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column width=”1/1″][vc_separator][/vc_column][/vc_row]

Kommentit