Penny Dreadful – Seksikäs hirviökirjallisuuden klassikkonimien uudistus

pennydreadful

Tuttuja nimiä Dorian Graysta tohtori Frankensteiniin sisältävä Penny Dreadful lainaa tapahtumia maailmankirjallisuuden kauhuklassikoista. Niille, joille esimerkiksi Oscar Wilden kirjoittama Dorian Grayn muotokuva, Mary Shelleyn Frankenstein ja Bram Stokerin Dracula ovat tuttuja, sarja tarjoaa mielenkiintoisella tavalla uudistetun piipahduksen näiden vanhojen tarinoiden maailmaan.

Klassisesta kirjallisuudesta ja saduista tuttujen hahmojen uudistaminen on ollut kovassa kurssissa viime vuodet. Uudistuksen ovat kokeneet monet hahmot mm. Lumikista (kahteenkin kertaan), prinsessa Ruususen Pahattareen. Penny Dreadful ei kuitenkaan tunnu kuolleen hevosen ruoskimiselta, sillä sen näkökulma on hahmojen tuttuudesta huolimatta tuore. Epäilys rahastuksesta katoaa sarjan upeaa tuotantosuunnittelua ihastellessa ja tarinan synkkyyteen uppoutuessa. Tutuista hahmoista kuitenkin aiheutuu ongelmia sarjan jännitteeseen, sillä vaikka tohtori Frankensteinin tekemiset eivät ole tämän fiktiivisen hahmon lähipiirille tuttuja, katsoja kuitenkin tietää missä mennään. Sarjan jännite ei siis aina säily niin vahvana kuin se voisi olla alkuperäisiä hahmoja tuntemattomalle.

Penny Dreadfulin näyttelijäkaarti on varsin nimekäs ja Lontooseen sijoittuvassa sarjassa esiintyy lukuisia tunnettuja brittinäyttelijöitä. Keskeisimmissä rooleissa nähdään Timothy Dalton kadonnutta tytärtään etsivänä Sir Malcolmina ja häntä avustavat Eva Greenin esittämä salaperäinen Vanessa Ives ja Harry Treadawayn tohtori Victor Frankenstein, jolla voi nimestä päätellä olevan myös omia salaisuuksiaan. Amerikkalaisvahvistuksena nähdään Josh Hartnett Ethan Chandler -nimisenä pyssysankarina ja roolihahmonsa mukaisesti kuvankaunis Reeve Carney Dorian Grayna. Pienemmissä rooleissa nähdään mm. Rory Kinnear ja Doctor Who -tv-sarjasta tuttu Billie Piper.

Sarja luo tutuista hahmoista aivan uudenlaisen kokonaisuuden. Se syventää mielenkiintoisella tavalla esimerkiksi Frankensteinin kirjassakin traagiseksi jäävää hirviöhahmoa ja antaa aikaansa edellä olevan Dorian Greyn hedonismille seksikkyyttä tihkuvaa vetovoimaa. Goottisävyihin puettu sarja sisältää yliluonnollisia elementtejä henkien kanssa kommunikoimisesta demonin riivaaman ihmisen manaamiseen, mutta se ei myöskään unohda viktoriaanisen Lontoon reaalimaailmaa sairauksineen.

Sarjan ensimmäistä tuotantokautta vaivaa ajoittainen epätasaisuus. Välillä hitaasti etenevä tarina jää jumittamaan paikoilleen, mutta välillä kaikki osaset loksahtavat täydellisesti paikoilleen. Tuolloin tarjolla on visuaalisesti tyylikäs, jännittävä ja tarinallisesti kiehtova tv-nautinto. Penny Dreadful on joka tapauksessa tasaisempi kokonaisuus kuin vaikkapa Hemlock Grove, joka jokseenkin samanlaisella teemallaan sortui yrittämään yhdistää liikaa yliluonnollisia asioita samaan kokonaisuuteen.

Penny Dreadful on syntisen seksikäs hirviösarja, joka yläluokkaisen charminsa ohella kuhisee likaa, köyhyyttä, sairautta ja kuolemaa. Sarjan henkilökemia säkenöi, mistä pitävät huolen varsinkin Eva Greenin hypnoottinen Vanessa ja Reeve Carneyn nautintojen suhteen kaikkiruokainen Dorian Grey sekä Josh Hartnettin jäykällä hiljaisuudellaan salaperäisyyden kehää kasvattava Chandler.

Penny Dreadfulin on luonut John Logan, kolminkertainen Oscar-ehdokas, joka on käsikirjoittanut mm. sellaiset mestariteokset kuin Gladiator, Aviator ja Hugo. Myös Skyfall, animaatio Rango ja kauhumusikaali Sweeney Toddin elokuvaversio ovat hänen käsialaansa. Vastaavana tuottajana toimii puolestaan Sam Mendes. Sarjan kaksi ensimmäistä jaksoa on ohjannut espanjalainen J.A. Bayona, joka tunnetaan mm. sellaisista elokuvista kuin Orpokoti ja Thaimaan tsunamista kertova Selviytyminen.

Lisämateriaalina mukana on kaksi muutaman minuutin mittaista koostetta, josta toisessa kerrotaan sarjan puvustuksesta ja sen evoluutiosta hahmojen muuttuessa. Toinen keskittyy sarjassa nähtäviin eläimiin, joita mukana nähdään paljon – rottia, lintuja, koiria ja susia.

Lisäksi mukana on kymmenen lyhyttä tuotantoblogia (yhteensä n. 22 minuutin verran). Näissä kerrotaan sarjan luomisesta ja tarinan taustoista, kuinka moni sarjassa käytetyistä klassikkotarinoista oli kirjoitettu 10 vuoden sisällä ja kuinka tekijät tämän vuoksi innostuivat sijoittamaan nämä hahmot samaan tarinaan. Blogit myös kertovat sarjan nimen taustasta sekä yksityiskohtaisesta lavastuksesta ja tuotantosuunnittelusta, joka johti jopa sarjassa nähtävän teatterin rakentamiseen tyhjästä. Lisäksi mukana on historioitsija Matthew Sweet, joka esittelee sarjassa nähtävien paikkojen alkuperäisiä lokaatioita ja niiden merkitystä tuon ajan ihmisille sekä katsastaa ajan tutkimusmatkailijoiden elämään ja tieteen kehitykseen asiantuntijan näkökulmasta. Historian ystäville nämä lyhyet koosteet ovat niin herkullista katsottavaa, että niiden olisi toivonut olevan hieman kattavampia.

Arvostelu on tehty import-version pohjalta, missä ei ole suomenkielistä tekstitystä. Englanninkielinen tekstitys on mukana sekä sarjassa että sen ekstroissa. Suomi-versio julkaistaneen myöhemmin.

© Päivi Laajalahti

ds

Kommentit