Chernobyl Diaries (2012) ★★

chernobyl

Vuonna 1986 tapahtunut ydinvoimalaonnettomuus Tsernobylissä pysyy varmasti niiden mielissä, jotka ovat tarpeeksi vanhoja asian muistamaan. Nuoremmat katsojat voivat kaivaa esiin Googlen, ja ihmetellä miten tällaistakin on päässyt tapahtumaan, ja miksi ydinvoimaloita edelleen rakennetaan. Elokuvan tapahtumapaikkana onkin pieni Prypjatin kaupunki, joka evakuoitiin yhdessä yössä – taakse jäivät asukkien koko elämä, ja elokuvan mukaan ilmeisesti jotain muutakin.

Joukko amerikkalaisnuoria matkustaa läpi Euroopan, bailaten tiensä kohti Ukrainaa. Kaksi veljestä, Chris (Jesse McCartney) ja Paul (Jonathan Sadowski), sekä tytöt Natalie (Olivia Dudley) ja Amanda (Devin Kelley) päätyvät ekstreme-matkailua tarjoavan toimiston hoteisiin. Matkaopas – ja omistaja Uri (Dimitri Diachenko) – lupaa viedä nelikon autioituneeseen, ja kauan suljettuna olleeseen kaupunkiin. Matkaan lähdetään pakettiautolla, ja kyytiin saadaan vielä kaksi reppureissaajaa lisäsyöteiksi.

Prypjatin kaupunki seisoo hylättynä keskellä metsiä tyhjine kerrostaloineen. Pihalle on sopivasti siroteltu lapsien leikkikenttä-tarvikkeita, ja kaikessa on lohduttomuuden tuntu. Joukkio tutkii aluetta ja asuntoja, Urin kertoessa tarinoita tapahtuneesta. Elokuvan lähtökohta onkin erinomainen, kolkko tarina, hieno paikka ja mahdollisuudet hyytävään tarinaan ovat olemassa. Jotain menee kuitenkin vikaan – elokuvanteossa nimittäin. Juoni onnistuu hukkaamaan joka ikisen pelottavan elementin, jotka ojennetaan sille kuin tarjottimella. Joukkio joutuu jäämään yöksi aavekaupunkiin – vaikka Uri on useaan otteeseen sanonut että yöllä siellä ei ole turvallista. Auton hajottua porukan ei auta kuin kököttää pakussaan, ja odottaa aamua. On sanomattakin selvää että aamuun on pitkä aika, ja ruumiskasa tulee kasvamaan.

Homma hajoaa käsiin melkein totaalisesti. Hahmot ovat yhtä syvällisiä kuin murolautasen maito, nuorista muodostuu joukko säntäileviä hahmoja joiden selviämisestä kukaan ei välitä. Pimennoissa piileskelevä vaara on kuvottava -mutta ilmiselvä – eikä elokuva onnistu kertaakaan säikäyttämään katsojaansa. Tämä on uskomatonta kun ajattelee aavekaupunkia, ja ydinonnettomuuden luomia mahdollisuuksia. Tuloksena on heppoinen säntäily ympäri käytäviä, vaikka mahdollisuuksia olisi kunnon paniikkiin ja iljettävyyksien luomiseen. 

Kyseessä ei ole ”found-footage” -tyylinen elokuva; tästä huolimatta kamera heiluu ja kääntyilee ihmisten mukana niin että heikottaa. Juonen köykäisyys, hahmojen tylsyys ja ideoiden loppuminen ovat vain osa ongelmaa, loppuja yritetään peitellä heittelevällä kameralla joka yrittää saada aikaiseksi kääk-efektiä. Siinä koskaan onnistumatta. Tuloksena on soppa joka tylsistyttää, ja on kliseisyydessään kamala pettymys. Vaikka se ammentaa hyvinkin perinteisistä lähtökohdista, voi niistä saada irti paljonkin laadukkaalla toteutuksella ja kunnon kirjoittamisella. Nyt elokuva nojaa paljon ainoastaan ideaan Tsernobylista, vaivautumatta tekemään itse mitään pelottavaa. Se tosiasia, että elokuvaa on kritisoitu tragedian hyödyntämisestä on täyttä puppua – kauhuelokuvia on tehty ajansivu historian tapahtumista, naisia hyödyntäen ja ihmisiä silpoen. Tämäntyylinen moralisointi on turhaa, varsinkin kun elokuva hukkaaa mahdollisuutensa hyvistä puitteista huolimatta.

[box type=”info”] Chernobyl Diaries . Ohjannut: Bradley Parker. Käsikirjoittanut: Oren Peli. Pääosissa: Jesse McCartney, Jonathan Sadowski, Olivia Dudley. Genre: Kauhu. Alkuperämaa: USA 2012. IMDb.[/box]

Kommentit

Tags from the story