The Fighter – Taistelija (2010) ★★★★

Nyt on nähty vihonviimeinenkin viime vuoden ns. Oscar-elokuvista jotka minun piti nähdä ennen gaalaa ja täytyy jälkikäteen todeta että viime vuosi oli täynnä toinen toistaan parempia elokuvia, asia josta leffahullu voi olla aidosti tohkeissaan.

Tositapahtumiin perustuva Taistelija kertoo veljeksistä; crack-riippuvaisesta ex-nyrkkeilijä Dickiesta joka aikoinaan voitti Sugar Ray Leonardin ja tämän pikkuveljestä Mickey Wardista. Mickey on lahjakas, tekee töitä uransa eteen ja on nöyrä mutta hyvistä puolistaan huolimatta elää isonveljensä uroteon varjossa, viis siitä että Dickie on kamapää ja useimmiten jättää saapumatta treeneihin ja ottelumatkoille, ainakaan ajoissa.
Perhe on keskiössä tässäkin tarinassa, Mickeyn äiti ja sisaret näyttävät päällisin puolin pitävän huolta nyrkkeilijälupauksestaan mutta ulkopuolisen silmin tuntuu siltä että perhe jarruttaa ja aiheuttaa turhaa draamaa miehelle joka vain haluaisi treenata ja pärjätä urallaan, sekä aloittaa elämäänsa rakastamansa naisen kanssa.

Elokuva etenee hienon musiikin ryydittämänä jouhevasti kohti lopullista päämääräänsä eli sitä tärkeintä ottelua. Mikään ei ole helppoa eikä addikti-veli tai sekopäinen perhe auta asiaa. Näyttelijävalinnat onkin tehty erinomaisesti; Mark Wahlberg on omimmillaan vakavana ja kunnollisena nyrkkeilijänä ilme peruslukemilla ja Christian Bale on jälleen kerran huikea rakastettavana mutta täysin toivottomana isoveljenä joka kamppailee sisäisten demoniensa kanssa.

Taistelija on nyrkkeilyelokuva parhaimmillaan sillä se on tarina toivosta ja kovasta työstä, riippumatta olosuhteista. Wahlberg ja Bale luovat hienon jännitteen veljesten välille ja koko elokuvaa leimaa ennenkaikkea aitouden tunne, veri ja räkä lentää, itku ja tuska on aitoa ja ihmiset näyttävät siltä kuin kamera olisi viety suoraan Lowellin kaupungin lähiöön. Soisin Christian Balelle sivuosa-Oscarin suorituksestaan, hän on sen ansainnut. Wahlberg ei jää paljoa jälkeen sillä miehen suoritus nyrkkeilijänä on täysin uskottava.