Doctor Strange – viihdyttävää larppaamista monessa ulottuvuudessa

doctorstrangearvostelu

Marvelin maailma, jossa supersankarit juoksentelevat trikoissa ja viitta heiluen pitkin suurkaupunkien katuja, näyttää Doctor Strange vielä astetta innokkaammalta larppaamiselta. Syynä tähän ovat eksoottisen itämaiset kaavut ja pussihousut, jotka istuttavat 1960-luvulla alkunsa saaneen tohtorin ympärillä pyörivän tarinankaaren niin supersankarivoimiensa alkujuurille, kuin nykypäiväänkin.

Mutta kuka kumma on Doctor Strange? Benedict Cumberbatch astuu sulavasti oikukkaan ja hieman aiheestakin itseään täynnä olevan huippukirurgin kalliisiin nahkakenkiin, tuomalla hahmoon yläluokkaista huolettomuutta ja terävää huumoria. Strange joutuu auto-onnettomuuteen, jonka seurauksena hän menettää arvokkaiden käsiensä hienomotoriikan. Huipulta pohjalle on yllättävän lyhyt matka, ja kuten moni nykyajan ihminen, lähtee myös Strange etsimään parannuskeinoa idästä ja sen tarjoamasta henkisestä mystiikasta. Tarina seurailee esikuvaansa uskollisesti, sillä elokuvan tarkoitus on esitellä uusi hahmo joka astuu uudestaan valkokankaalle Avengers: Infinity War-elokuvassa.

Doctor Strange on merkittävä osa New Avengers-tiimiä, ja on kiinnostava nähdä miten elokuvauniversumi haluaa yhdistää sarjakuvien juonenkuljetuksen nykyisiin suunnitteilla oleviin elokuviin. New Avengersiin kuuluvat  Captain American (sarjakuvissa Bucky Barnesin esittämänä) lisäksi mm. Spider-Man, Doctor Strange ja Iron Man, mutta myös televisiossa nykyisin omaa tarinaansa kuljettavat Iron Fist ja Luke Cage. Marvel kasaa kuitenkin samaan aikaan omaa The Defenders tv-sarjaansa, jonka syntytarinassa Doctor Strange on ollut merkittävässä roolissa kootessaan joukkiota, joten tarinat tulevat liimautumaan toisiinsa mielenkiintoisilla tavoilla. Tästä kaikesta voi saada päänsäryn, jos supersankaritarinat eivät kiinnosta. Onneksi meitä kiinnostaa.

Doctor Strange on mystinen vastine itserakkaalle miljardöörille Tony Starkille – molempien ego on suuri, mutta siinä missä Stark luottaa älyynsä ja teknologiaan, toimii Strange mystiikan, uskon ja taikojen maailmassa. Skeptinen ja ilmiselvästi aina järki edellä asioihin menevä Strange omaksuu sarjakuvan miehisestä opettajasta androgyyniseksi Tilda Swintoniksi muuttuneen Muinaisen, The Ancient Onen, opit yllättävän pehmeästi. Swinton on sereeninen Yoda ja Matrixin Morpheus samassa kropassa – ikiaikainen mestari joka laukoo jopa tyhjältä kuulostavia korulauseita vakuuttaakseen oppilaansa. Metodi toimii. Osittain, sillä sitkeä vaatimus Doctor-liitteen käytöstä nimensä alussa kertoo miehestä kaiken mystiikan alla. Omaa tummaa agendaansa ajaa tahollaan entinen oppipoika, glitterimäisen silmämeikkinsä vuoksi glamrokkarilta sopivasti näyttävä Kaecilius. Mads Mikkelsenilla on aina ollut taito olla ilmeettömän kiehtova, ja huokua omanlaistaan etäistä kylmyyttä joka sopii konnan rooliin. Saavuttavatko kaikki hienot näyttelijät potentiaalinsa näin kevyessä tarinassa on eri asia. On kuitenkin todettava, että tietty heppous ei ainakaan johdu näyttelijöistä, joka lienee kunnianhimoisin supersankarielokuvissa koskaan. Elokuvan maailma on moderni, mutta samalla ikiaikainen ja Marvelin juonenkuljetus suuremmassa mittakaavassa juoksee koko ajan taustalla piilotettuna.

doctorstrangearvio

Se missä Marvel on onnistunut kerta toisensa jälkeen, on sulavien ja näyttävien taistelukoreografioiden tuominen supersankarielokuvien maailmaan. Puhtaus ja innovatiivisuus ovat onnistuneen toimintaelokuvan selkäranka, ja Doctor Strange toistaa jo rutiininomaisesti tätä mantraa. Aseina voidaan käyttää hohtavia hologrammimaisia ruoskia, kilpiä tai teriä, mutta kohtausten selkeys ja ammattimaisuus on pohja johon se nojaa. Visuaalisella silmäkarkilla herkutteleva elokuva ei kaikesta kimalluksestaan ja toisista ulottuvuuksista huolimatta yritä peitellä yksityiskohtia kaiken kaaoksen keskelle. Itseensä taittuvat ja monistuvat maisemat voivat pistää pään pyörälle, mutta tuovat samalla mahdollisuuksia mielenkiintoisiin ratkaisuihin. Toisinaan huonolta tripiltä 60-luvun jälkimainingeissa tuntuva todellisuus kaikessa digiroskassaan ei hukuta alleen hahmoja, eikä sitä panosta jonka Marvel näyttää taistelukohtauksiinsa tällä hetkellä lataavan.

Toinen Marvelin tavaramerkki, huumori, on onnistuneen kuivaa ja sopii Cumberbatchin olemukseen hienosti. Ensi alkuun voi tuntua vaikealta ottaa vakavasti miestä, jonka aseina ovat periaatteessa tyhjää ilmaa huitovat kädet, kyky käyttää maagista energiaa sekä punainen levitaatioviitta jolla on oma persoonansa.  Samalla Doctor Strangesta kasvaa kuitenkin eräänlainen isähahmo, jonka merkitys voi tulevissa tarinoissa olla merkittävä.  Doctor Strange ei ole Marvelin paras elokuva, se kunnia kuuluu edelleen Captain American tarinanhaaralle, mutta vankkana osoituksena Marvelin taidosta rakentaa hauskoja ja faneja kiinnostavia kokonaisuuksia se on onnistunut.

Kommentit