Doctor Who
- Who ARE you?
- I’m The Doctor
- Doctor who?
- Just The Doctor
Pisimpään televiossa pyörinyt scifi-sarja Doctor Who on legenda. BBC:n tuottama sarja on luonut hahmon jota seuraa käsittämätön fanikatras vuodesta toiseen. Alkuperäinen sarja pyöri 1963 – 1989 mutta minulle Dr Who on nimenomaan uudempi, Russell T. Daviesin versio jonka 1. kausi alkoi v. 2005. Tarina tosin jatkoi suoraan siitä, mihin alkuperäinen jäi, kyseessä ei siis ole remake.
The Doctor on laijinsa viimeinen edustaja, Timelord Gallifreyn planeetalta. Hän matkustaa Tardisilla läpi ajan ja ulottuvuuksien, mukanaan yleensä naispuolinen sidekick. V. 2005 Tohtoria esitti Christopher Eccleston mutta minulle ainoa oikea tohtori on 10. Tohtori, David Tennant.
Tennantin tohtori on maaninen, poikamaisen innostunut, hullu, äärettömän hauska, hyväsydäminen mutta myös pelottava. Tohtorilla on maailman pähein kuontalo ja lisäksi Tennantin Tohtori käyttää tiukkaa liituraitapukua, geek-laseja ja Converseja; voiko tyttö muuta pyytää?
Tohtorin apurit ovat sisältäneet ties minkälaista immeistä, Billie Piperin esittämästä Rose-tytöstä täpäkkään Donnaan jota esittää Catherine Tate. Lisäksi sarjassa pyörii myös Captain Jack Harkness joka on tuttu omasta spin offistaan, Torchwoodista (juttuni täällä).
Tohtori törmää kiperiin tilanteisiin ympäri universumia, pelastaen maailmoja ja mm. Buckinhamin palatsin, useammin kuin kerran. Kiperistä tilanteista puhuessa ei voi unohtaa suosikki-vihollisiani, Dalekkeja; noita metallikuoressa pörrääviä pirulaisia joiden ainoa tehtävä on tuhota kaikki. Exterminate!!!!
Dr. Who on loistava sarja, suorastaan brilliantti. Se tarjoaa niin paljon naurua, läheltä piti -tilanteita ja uskomattomia maailmoja että manaan jälleen kerran Suomen tv:n alimpaan manalaan, sarjaa kun ei täällä pahemmin mainosteltu. Eilen päätin 4. kauden dvd-boksin ja pelkään pala kurkussani seuraavaa kautta, David Tennantin 10. Tohtori kun sanoo hyvästit. Tohtori ei koskaan kuole vaan regeneroituu, sama mies mutta uusi naama. En halua hyvästellä Tennantin Tohtoria, hahmoa josta on tullut minulle rakas ja jonka ilkikurista hymyä jään kaipaamaan täydestä sydämestäni.
