Ainoat oikeat – kuin kotimainen Rakkautta vain

ainoatoikeat_featured

Suomessa tehdään aivan liian vähän romanttisia komedioita. Onneksi käsikirjoittaja Outi Keskevaari ja ohjaaja Saara Cantell ovat lyöneet päänsä yhteen ja tuloksena on ihastuttava suomalainen romkom Ainoat oikeat. Cantellin viime aikojen ohjauksiin lukeutuvat mm. sellaiset vakavat elokuvat kuin Kohtaamisia (2010) ja Tähtitaivas talon yllä (2012) sekä tänä vuonna ilmestynyt lastenelokuva Onneli ja Anneli. Keskevaari kertoo luonnostelleensa Ainoiden oikeiden tarinaa jo vuosina 1999 – 2000, jonka jälkeen tarina päätyi ensin jatkokertomukseksi MeNaiset –lehteen ja lopulta siitä kehittyi elokuvakäsikirjoitus.

Elokuva kertoo fysioterapeutti Hannasta (Anna-Maija Tuokko), joka on hyvin valikoiva miesten suhteen, sillä hän etsii sitä ainoaa ja oikeaa. Eräänä yönä matkalla kotiin hän törmää Markukseen (Ilkka Villi), josta melkein tulee Hannan ainoa oikea. He alkavat tapailla, mutta yhtäkkiä Markus katoaa ja Hanna joutuu jatkamaan elämäänsä. Pian hän saa komennuksen Lahteen, sillä auto-onnettomuuteen joutunut pääministeri Ismo Majuri (Antti Reini) tarvitsee henkilökohtaisen fysioterapeutin kotiinsa. Kemiat pääministerin kanssa kohtaavat ja pian Hanna on varma, että on löytänyt juuri sen oikean. Mutta mitäs tapahtuu, kun Markus astuu jälleen kuvioihin? Herkullinen kolmiodraama on ainakin syntynyt.

Tällainen tarina muuttuu helposti alun koomisuuden jälkeen draamaksi, mutta niin ei onneksi käy tällä kertaa. Elokuva jaksaa koskettavista kohdistaan huolimatta naurattaa ihan loppuun asti. Täytyy myöntää, että alussa epäilyksiä elokuvan viihdyttävyydestä aiheuttaa Hannan ja Markuksen myötähäpeää nostattava ensikohtaaminen, johon kuuluu törmäämisiä, nolosti leikittelevää dialogia ja laulua, mutta viimeistään puolivälin tienoilla leffaan on ihastunut ihan täysillä.

Elokuvan tarina on hyvä. Se on hauska ja selkeä, ehkä kliseinen, mutta niinhän romanttisissa komedioissa aina. Eikä se ole ollenkaan huono juttu, sillä tietty hyvin toteutettu kaava takaa, että luvassa on jotain, mikä saa katsojan hyvälle mielelle. Elokuva on tarpeeksi pitkä, melkein kaksi tuntia, jotta kaikki juonenkäänteet saavat sopivasti aikaa eikä missään tarvitse kiirehtiä. Mukaan mahtuu myös sivuhahmoja, jotka lisäävät elokuvaan koomisuutta. Ainoita oikeita tulee muuten helposti verrattua ehkä yhteen parhaaseen romanttiseen komediaan, nimittäin brittiläiseen Love Actually – Raukkautta vain –elokuvaan (2003), jossa mainio Hugh Grant esittää pääministeriä, joka rakastuu sihteeriinsä. Kaikenlaisten kommelluksien kautta päästään siinäkin leffassa onnelliseen lopputulokseen.

Ainoissa oikeissa on aivan mahtava joukko näyttelijöitä. Pääkolmikko Tuokko-Villi-Reini on toimiva, mutta vielä huikeamman kolmikon muodostavat Hanna kavereineen. Kotikadussa Mirja Mäkimaata näytellyt Inka Kallén esittää rääväsuista, paljon kiroilevaa ja joka ilta eri miestä etsivää Elliä. Jenni Kokander puolestaan on hillitympi, mutta silti räväkkä ja vakituista suhdetta haluava Paula. Kolmikon ystävyys on yksi tärkeimmistä teemoista tässä elokuvassa. Naiset ovat toistensa voimavaroja ja parhaita ystäviä, he pitävät toistensa puolia aina tarpeen tullen, mutta toisaalta osaavat antaa myös rakentavaa kritiikkiä. On hienoa nähdä tällainen naiskolmikko, jotka eivät jahtaa samaa miestä ja puukota toisiaan selkään, vaan ovat uskollisia toisilleen!

Reinin esittämä pääministeri nähdään elokuvassa henkilön, ei niinkään ammatin kautta. Liiallinen politiikan mukaan ottaminen olisi voinut olla aika puuduttavaa. Hauskempi on ihastella pääministerin hulppeaa asuntoa, jossa Hanna pääsee miestä kuntouttamaan. On aika rohkeaa ottaa pääministeri mukaan elokuvaan. Jotenkin se tuntuu kovin vieraalta suomalaisessa kulttuurissa. Tässä on kuitenkin onnistuttu erinomaisesti eikä tunnu ollenkaan vaivaannuttavalta, että tavallisen fysioterapeutin ja pääministerin välille syntyy suhde. Päästäänhän tätä kautta vierailemaan mm. Linnan juhlilla, josta on tehty ihan näyttävä tapaus. Villi puolestaan on sympaattinen tapaus. Hänen esittämänsä Markus on mukava ja romanttinen mies. Markus ei ole niin päällekäyvä kuin pääministeri Majuri, vaan antaa naiselle tilaa päättää, minne päin suhde on menossa. Se aiheuttaa elokuvassa pienen ongelman ja sysää juonikuvion hauskasti käyntiin. Sen enempää paljastamatta, kumpikaan miehistä ei muuten ole pahis, vaan Hanna joutuu tekemään ratkaisunsa kahden hyvä tyypin väliltä. Useinhan elokuvissa toinen rakkauden kohteista osoittautuu petturiksi tai valehtelijaksi ja naisen tai miehen on sen takia helpompi tehdä ratkaisu kahden vaihtoehdon väliltä. Tässä se ei olekaan ihan niin helppoa.

Elokuvassa on useampi hauska sivuhahmo. Yksi parhaista on Sampo Sarkolan näyttelemä Anders, joka toimii pääministerin neuvonantajana. Anders on töihin keskittyvä höppänä, joka aina keksii jotain nasevaa sanottavaa. Mari Rantasila esittää loistavasti pääministerin sisarta, vaikka häntä ei kovin montaa kertaa nähdäkään. Rantasila on viime ainoina keskittynyt niin paljon ohjaustöihin, että on päässyt unohtumaan, että hän on aikamoisen hyvä näyttelijä. Leena Uotila Ellin pomona on myös mainio.

Kaiken hauskuuden ja loistavien näyttelijöiden lisäksi elokuva myös näyttää hyvältä. Siinä on hienosti käytetty hyväksi eri vuodenaikoja: lunta, sadetta ja ruskaa. Sisätilat ovat värikkäitä ja ehkä hieman epätodellisen tuntuisia, mutta ei väkinäisiä niin, että joka nurkkaan olisi ahdettu pönöttämään joku suomalainen design-tuote.

Vielä yksi juttu, josta on pakko mainita, on hyvä taustamusiikki, joka elokuvassa soi. Jo heti alkukohtauksen aikana kiinnitin huomiota, että nytpäs soi elokuvassa hyvä jazz ja lopputekstit kertoivat, että ei ihme, sillä musisoimassa on ollut Suomen jazzhuippuja: Verneri Pohjola, Pope Puolitaival, Teemu Viinikainen, Sid Hille, Antti Lötjönen ja Teppo Mäkynen. Kova sekstetti! Hillen säveltämä musiikki sopii elokuvan iloiseen tunnelmaan ja vetää katsojan mukaan elokuvan maailmaan.  Myös elokuvan tunnuskappale Kun aika on, jonka esittää loistava Eva & Manu –duo, on hieno ja tunnelmallinen biisi. Kuten voi huomata, elokuvan pieniin yksityiskohtiin kuten musiikkiin, on panostettu.

Ainoat oikeat on loistava romanttinen komedia, jota voi huoletta suositella myös sellaiselle, joka ei romantiikasta ja rakkaussuhteista välitä, mutta tykkää viihdyttävästä komediasta, josta löytyy useita hyviä henkilöhahmoja ja tapahtumia.

Jos itse elokuva on hyvä, niin sitä ovat myös dvd:n ekstramateriaalit. Levyltä löytyy 22-minuuttinen making of –dokumentti ”Ainoat oikeat – kulissien takana”. Siinä tuottaja, käsikirjoittaja, ohjaaja sekä näyttelijät kertovat, millaista oli tehdä elokuvaa ja millaisia haasteita tuli vastaan. Elokuvan voi katsoa kommenttiraidalla, jossa ohjaaja Cantell ja käsikirjoittaja Keskevaari rupattelevat mukavia. Kun kommenttiraidan laittaa päälle, siinä helposti viihtyy koko elokuvan ajan. Ohjaaja ja käsikirjoittava ovat kommentoineet myös poistettuja kohtauksia.  Seitsenminuuttinen ensi-iltagaala on hauskaa katseltavaa: elokuvan tekijät ovat hyvällä tuulella ja kauniisti puettuja. Evan & Manun musiikkivideo haikeasta tunnuskappaleesta Kun aika on on alun perin italialaisen Nino Rotan säveltämä. Seija Simola on ensimmäisenä laulanut kappaleen komeasti suomeksi. Dvd:ltä löytyy vielä elokuvan traileri ja teaseri.

© Toni van der San

[divider]INFO[/divider]

AINOAT OIKEAT Ohjaus: Saara Cantell
Käsikirjoitus: Outi Keskevaari
Pääosissa: Anna-Maija Tuokko, Antti Reini, Ilkka Villi
Alkuperämaa: Suomi 2013
Genre: Komedia
IMDb

Kommentit