Fargo – Talvista melankoliaa (kausi 1)

fargo1

Lumessa, kylmyydessä ja talven pimeydessä on jotain äärimmäisen eksoottista. Niin on myös niissä ihmisissä, jotka asuvat tuon kaiken keskellä. Kuten me suomalaiset hyvin tiedämme, pohjoinen sijaintimme on tehnyt meistä hieman melankolisia ja huumoristamme mustaa. Samaa voi sanoa myös Yhdysvaltojen Minnesotasta, joka on tunnettu suuresta populaatiostaan Fennoskandiasta syntyperältään olevia asukkaita.

Coenin veljesten vuonna 1996 tekemä rikosdraama Fargo kertoi näistä pohjoisessa asuvista synkkämielisistä ihmisistä kieli poskessa. Tositapahtumiin perustuvaksi mainittu elokuva toi Coeneille käsikirjoitus-Oscarin ja pääosassa hyvin raskaana olevana poliisipäällikkönä nähtävälle Frances McDormandille naispääosa-Oscarin.

Noah Hawleyn käsikirjoittama tv-sarja sijoittuu Coenin veljesten elokuvan kanssa samoihin maisemiin, mutta ei toista alkuperäistä tarinaa orjallisesti. Tarinankerronnallinen ja visuaalinen tyyli sekä hahmot ovat samankaltaisia, osa heistä tekee samantyyppisiä asioita, mutta kokonaisuus on kuitenkin omanlaisensa. Mutta silti yhtä oivallinen.

Minnesotalaisen Bemidjin pikkukaupungin rauha järkkyy, kun metsästä löytyy kuoliaaksi jäätynyt, lähes alaston mies ja katolleen ajettu auto. Sattumoisin paikallisessa vakuutustoimistossa työskentelevä hissukka Lester Nygaard (Martin Freeman) törmää sairaalan vastaanotossa salaperäiseen mieheen, Lorne Malvoon (Billy Bob Thornton), jolle hän päätyy kertomaan joutuneensa kiusatuksi.

Kun Lesterin kiusaaja löydetään kuolleena ja kuolema korjaa myös Lesterin vaimon ja paikallisen poliisipäällikön, alkavat pikkukaupungin kuviot olla aivan sekaisin. Poliisissa työskentelevä Molly (Allison Tolman) on vakuuttunut, että Lester on jollakin tavalla sekaantunut murhiin, mutta hänen esimiehensä Bill (Bob Odenkirk) haluaa mieluummin mennä tutkimuksissa helpomman kautta. Lopulta kuvioihin sotkeutuu myös naapurikaupungin poliisissa työskentelevä yksinhuoltajaisä Gus (Colin Hanks).

Mehukkaissa sivurooleissa nähdään mm. Keith Carradine Mollyn maanläheisenä isänä, Joey King Gusin tyttärenä sekä Russell Harvard ja Adam Goldberg erikoisena palkkatappajakaksikkona.

Fargo on vahvasti hahmovetoinen rikossarja, josta pienimuotoiset eriskummallisisuudet luovat nautittavan mustan komedian alkuperäisen elokuvan tyyliin. Pohjoisen lumen ja jään keskelle sijoitettu tarina räjäyttää ilahduttavalla uskalluksella pikkukaupungin uneliaisuuden henkirikosaallon myötä. Samalla se herättää hahmonsa kasvuun: Lesterin muokkautuminen lähipiirinsä tossun alla piipittävästä kaverista häiriinnyttävän itsevarmaksi mieheksi on jännittävää seurattavaa. Freeman on tässä loistava! Samoin poliisiurallaan vasta alussa olevien Mollyn ja Gusin nouseminen epävarmuudesta ja kasvaminen omaan osaamiseensa luottaviksi aikuisiksi tapahtuu hienovaraisesti ja äärimmäisen uskottavalla tavalla.

Kaiken keskiössä ja tapahtumien katalyyttina on kuitenkin Thorntonin Malvo, tunteiltaan kylmä ja arvaamaton älykkö, jonka sydän on täysin musta. Ilmeetön Malvo on hahmona ihastuttavan arvaamaton ja synkkyydessään silti koominen. Thornton tekee roolissa uskomattoman hienoa työtä.

Pienestä kohtauksesta lumipallon lailla kasvavaa rikosta maustetaan lakonisella, sarjan hahmoista kumpuavalla huumorilla ja kokonaisuudesta muodostuu erittäin viihdyttävää rikosdraamaa. Tarinan hahmot ovat herkullisella tavalla naiveja, maanläheisiä ja omalla oudon melankolisella tavallaan kiehtovia. Ja tätä kaikkea reunustaa tärkeässä sivuroolissa lumipukuun puettu pohjoinen maisema.

Lisämateriaalina dvd-boksissa on puolen tunnin mittainen kooste This is a True Story, jossa tekijät kertovat mm. sarjan luomisesta ja sen suhteesta Coeneiden elokuvaan. Kaksi vartin mittaista koostetta (Greetings from Bemidji ja Shades of Green) jatkavat sarjan taustoittamista kertomalla mm. näyttelijävalinnoista ja kuvauksista 30:ssa pakkasasteessa. Lisäksi mukana on kommenttiraita muutamalle jaksolle sekä poistettuja kohtauksia.

Itse sarjan paketista on annettava negatiivista palautetta: kaikki neljä levyä sijaitsevat päällekäin samassa ”tapissa” eli päästäkseen käsiksi viimeiseen levyyn pitää ensin irrottaa kolme aikaisempaa levyä sen päältä erittäin tiukasta muovitapista. Tästä aiheutuu pelko päällimmäisten levyjen rikkoutumisesta niitä irrotettaessa.

Lisäksi levyjen valikot ovat jokseenkin hankalia käyttää. Mikäli sarjaa haluaa katsoa jakso kerrallaan (eikä mene ”Katso kaikki” -vaihtoehdon kautta), on hankala erottaa, kuinka mones jakso on menossa ja kuinka monta on vielä jäljellä. Osalla levyistä on vain kaksi jaksoa, osalla kolme ja omalla kohdallani kävi niin, että skippasin ensin vahingossa yhden jakson, kun en huomannut listan jatkuvan eteenpäin. Vaihtaessani levyn seuraavaan olin hetken ihmeissäni, kun tapahtumat olivatkin hypänneet erikoisesti eteenpäin ja vasta netistä jaksojen nimet tarkistettuani tajusin, että edelliseltä levyltä olikin jäänyt katsomatta yksi jakso.

© Päivi Laajalahti

ds

Kommentit