Jotain ilmassa (2012) ★★★

jotainilmassa_featured

Jo yhden aiemmin näkemäni elokuvan perusteella ranskalainen Olivier Assayas on mielenkiintoinen ohjaaja. Hänen vuonna 2008 ensi-iltansa saanut Kesähetkiä oli hieno tunnelmaelokuva kesästä, perheestä ja perinnöstä. Elokuva ilahdutti loistavilla näyttelijöillä ja viipyvällä kerronnalla. 1990-luvun puolivälissä miehen ohjaama ja kirjoittama Irma Vep taisi olla jonkinmoinen hitti. Kesähetkiä-elokuvan jälkeen Assayas on tehnyt minisarjan Carlos (2010) ja vuonna 2012 nyt arvosteltavan Jotain ilmassa -leffan, jonka hän on myös käsikirjoittanut.

Jotain ilmassa –elokuvalla Assayas palaa omaan nuoruuteensa 1970-luvulle. Dvd:n kansi antaa ymmärtää, että kyseessä on mielenosituksiin ja radikalismiin keskittyvä elokuva, jota se ei kuitenkaan ole. Leffa lähtee liikkeelle siitä, miten Pariisissa kiehuu, mutta tarina keskittyy kuitenkin muutaman nuoren ja erityisesti Gillesin (Clément Métayer) oman itsensä etsimiseen ja sen kautta taiteeseen.

Leffa kertoo vuodesta 1971, jolloin taideopiskelija Gilles ja muutama muu ovat mukana laittomissa iskuissa. Jotta kukaan ei joutuisi tilille tekemisistään, lähtevät kaverukset eri suuntiin. Gilles matkaa yhdessä Christinen (Lola Créton) ja Alainin (Felix Armand) kanssa kohti Italiaa, Gillesin ex-tyttöystävä Laure (Carole Combes) taas Lontooseen. Elokuvassa matkustetaan, hengaillaan, tehdään taidetta ja yritetään pysyä aatteen viitoittamalla polulla. Onneksi Gilles ei jämähdä vasemmistolaisuuteen, vaan uskaltaa toteuttaa itseään myös haluamallaan tavalla.

Jotain ilmassa –leffassa on samantyyppistä tunnelmakuvausta kuin aiemmin mainitsemassani Kesähetkissä. Molemmat voivat tuntua pitkästyttäviltä, mikäli viipyilevä kerronta ja hidas etenemistahti eivät miellytä, mutta toisaalta juuri ns. juonettomuus ja haahuilu ovat näiden elokuvien mielenkiintoisia piirteitä. Välillä tuntuu, ettei elokuva ja sen näyttelijät itsekään tiedä, minne ollaan menossa, vaan siitä päätetään sekunti ennen kuin se pitää jo kameran edessä esittää. Tunnelma on joka tapauksessa elokuvan parasta antia.

Elokuvassa nähdään tuntemattomia nuoria kasvoja. Ratkaisu on hyvä, sillä näin huomio ei oikeastaan kiinnity hahmoihin ja näyttelijöihin, vaan ajan tunnelmaan ja sen kuvaukseen. Näyttelijät ovat kyllä uskottavia itseään etsimässä olevia nuoria aikuisia, joilla jokaisella on lopulta vähän eri tavoitteet ja suunnitelmat. Assayas on ennen kaikkea onnistunut tavoittamaan 70-luvun tunnelman oikeastaan kaikessa. Välillä miettii, onko elokuva oikeasti tehty vasta 2010-luvulla, sillä värisävyt, vaatetus ja miljöö ovat niin aidon tuntuisia. Myös musiikki on tarkkaan harkittua ja se syventää tunnelmaa entisestään.

Elokuva on mielenkiintoista katsottavaa, mutta jostain syystä se jää silti keskinkertaiseksi. Jos tällaisesta tyylistä pitää, sen jaksaa kyllä katsoa loppuun asti, vaikka pituutta löytyy lähes kaksi tuntia. Mitään toimintapläjäystä ei dvd:n takakansikuvasta tai –tekstistä huolimatta kannata odottaa. Mellakoita on vähän, lähinnä historiallisena taustana ja haahuilua sinne tänne vähän enemmän. Elokuva näyttää hienosti nuoruuteen liittyvän oman paikan etsimisen ja haparoinnin. Tunnelmat ovat hienoja ja kuvasto kauttaaltaan upeaa. Missään ei ole mitään vikaa, mutta silti jotain puuttuu. Aivan kuin elokuva olisi itsessään aikuistumassa oleva teini, joka ei vielä tiedä kuka on ja mitä haluaa, itseään etsivä elokuva.

Dvd:llä ei ole ekstroja.

© Toni van der San

[divider]INFO[/divider]

APRES MAI Ohjaus ja käsikirjoitus: Olivier Assayas
Pääosissa: Clemént Métayer, Felix Armand, Lola Créton
Alkuperämaa: Ranska 2012
Genre: Draama
IMDb

Kommentit

Tags from the story
, ,