Kvartetti (2013) ★★★

kvartetti_featured_620x250

Dustin Hoffman on tunnettu yhtenä aikamme monipuolisimmista näyttelijöistä, mutta monien kollegoidensa siirtyessä työskentelemään myös kameran toisella puolella, Hoffman ei ole kokeillut siipiensä kantavuutta siellä suunnalla ennen kuin vasta nyt. Vuonna 1978 hän aloitteli ohjaustyötä pääosittamassaan elokuvassa Isku selkään (Straight Time), mutta tietojen mukaan siirsi ohjaajan tehtävät alun jälkeen Ulu Grosbardille, koska hänen mielestään oli liian vaikeaa sekä näytellä pääosaa että ohjata elokuvaa.

Ronald Harwoodin klassikkonäytelmään pohjautuva Hoffmanin esikoisohjaus kerää yhteen joukon upeita brittinäyttelijöitä sekä ikääntyneitä ammattimuusikoita. Kvartetti kertoo elämänsä ehtoopuolella oleville muusikoille perustetun Beecham House -hoitokodin asukkaista lämminhenkisellä ja raikkaalla tavalla. Se suhtautuu iäkkäisiin hahmoihinsa silkkihansikkain, lämmöllä ja kunnioituksella, ja kuvaa heitä ilman alleviivaavaa sääliä tai ylenkatsetta, aitoina ja arvokkaina ihmisinä. Ihmiskuva on elokuvassa harvinainen, sillä niin usein vanhukset nähdään heikkoina ja höperöinä – toki poikkeuksiakin on, kuten vaikkapa Michael Haneken ohjaama, kertakaikkisen vaikuttava Rakkaus tai Kvartetin tapaan brittinäyttelijöiden kermaa yhdistänyt komedia The Best Exotic Marigold Hotel.

Beecham Housessa suunnitellaan vuosittaista gaalaa, jolla kerätään rahaa hoitokodin ylläpitoon. Rautaisella auktoriteetilla gaalaa rakentaa Michael Gambonin esittämä ohjaaja Cedric, jonka ego on huomattavasti suurempi kuin hänen taitonsa, joka on tainnut jäädä muutaman vuosikymmenen taakse. Entiset oopperalaulajat Reggie (Tom Courtenay), Wilf (Billy Connolly) ja hieman jo höpsähtänyt Cissy (Pauline Collins) suunnittelevat omaa esitystään, kun hoitokotiin saapuu uusi asukas, Maggie Smithin esittämä diiva Jean Horton.

Jean, Reggie, Wilf ja Cissy ovat esittäneet aikoinaan menestyksekkäästi kvartettina Giuseppe Verdin Rigolettoa. Siitä nouseekin gaalan uusi toivo, saada nelikko uudestaan yhdessä estradille. Jeanilla ja Reggiellä on kuitenkin yhteinen, kipeä menneisyys, mikä uhkaa kariuttaa yhteistyön niille sijoilleen.

kvartetti_600

Kvartettia voisi helposti syyttää yllätyksettömyydestä tai liiallisesta tasaisuudesta – siinähän ei hyvin dramaattisia nousuja tai laskuja nähdä- mutta elokuvan lämmin ihmisläheisyys voittaa nämä puutokset. Huippukohdat syntyvät pienistä ja koskettavista asioista, iäkkäiden hahmojen esittämisestä aitoina ihmisinä tunteineen, tarpeineen ja haaveineen. Kuolemaa ei tässä elokuvassa odoteta, vaan katsotaan kirkkain silmin tulevaisuuteen jäljellä olevien elinvuosien lukumäärästä huolehtimatta.

Hoffmanin ohjauksessa Kvartetista kasvaa niin tarinallisesti kuin kuvauksellisestikin kaunis pieni draamakomedia, joka antaa ajattelemisen aihetta myös nuoremmille katsojille, vaikka onkin selvästi suunnattu aikuiskatsojille. Ainoa suuri miinus elokuvassa tulee viimeisen kohtauksen irrottamisesta tapahtumien ulkopuolelle, vaikka kuvausteknisesti ajateltuna päätös onkin ymmärrettävä.

Elokuvan sivurooleissa nähdään ja kuullaan brittiläisiä ammattimuusikoita, joita esitellään lopputekstien yhteydessä.

Dvd:llä ei ole mukana lainkaan ekstraa.

© Päivi Laajalahti

ds

[vc_row][vc_column width=”1/1″][vc_text_separator title=”Info” title_align=”separator_align_center”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column width=”1/1″][vc_column_text]

Quartet

  • Ohjaus: Dustin Hoffman
  • Käsikirjoitus: Ronald Harwood, oman näytelmänsä pohjalta
  • Pääosissa: Maggie Smith, Tom Courtenay, Billy Connolly, Pauline Collins, Michael Gambon
  • Alkuperämaa: UK 2013
  • Genre: Komedia / draama
  • IMDb
[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column width=”1/1″][vc_separator][/vc_column][/vc_row]

Kommentit