Love Is All You Need (2012) ★★★

loveisallyouneedfeat

Tanskalaisen Susanne Bierin ohjaama Love Is All You Need (tai tanskalaisittain osuvammin Den skaldede frisør – Kalju kampaaja) hehkuu lämpimiä värejä, romantiikkaa ja hyviä näyttelijäsuorituksia. Elokuva yhdistelee mukavasti hassua, välillä tosin hävettävää romanttista komediaa ja vakavaa ihmissuhdedraamaa. Bier on tunnettu – tosin itselleni aiemmin vain nimenä tuttu, aiempia elokuvia en ole nähnyt – kansainvälisestikin menestyneistä elokuvista kuten Veljekset (2004) Häiden jälkeen (2006) ja Kosto (2010). Ohjaaja on ollut mukana myös Lars von Trierin ja Thomas Vinterbergin aloittamassa Dogma 95 –suuntauksessa.

Vaikka Love Is All You Need ei dogmaelokuvien sääntöjä täysin täytäkään, on siinä aistittavissa vaikutteita tuosta tarinaan ja teemoihin keskittyvästä suuntauksesta. Toisaalta tässä elokuvassa käytetään hyväksi myös musiikkia, kauniita maisemia ja voimakkaita värejä. Elokuvan säteilevä päätähti on Trine Dyrholmin näyttelemä kampaajatar Ida, joka on juuri läpikäynyt rankat hoidot sairastuttuaan rintasyöpään. Palatessaan kotiin lääkäristä hän yllättää miehensä Leifin (Kim Bodnia) muhinoimassa nuoren ja kauniin (ja totta kai hieman pölhön) Thilden (Christiane Schaumburg Müller) kanssa. Idan ja Leifin tytär on menossa naimisiin brittiläis-tanskalaisen pojan kanssa. Häät pidetään Italiassa, jonne Ida lähtee yksin. Leif tosin seuraa perässä Thilden kanssa. Lentokentällä Ida tapaa Philipin (Pierce Brosnan) ja pienen kiusallisen keskustelun jälkeen paljastuu, että Philip on sulhasen isä. Idan ja Philipin kemiat eivät aluksi kohtaa ollenkaan, mutta kuinkas sitten käykään…

Italiassa tapaamme hääparin sukulaisia ja tuttavia, joista herkullisimmaksi hahmoksi nousee hölösuinen Benedikte (hulvaton Paprika Steen), joka on Philipin edesmenneen vaimon sisko. Love Is All You Need on ihan mukava elokuva, jota on hauska katsella. Tarina ei ole kovin kummoinen ja elokuvan pelastaakin loistavat (erityisesti tanskalaiset) näyttelijät. Vaikka elokuvan pääjuoni Idan ja Philipin välisestä suhteesta on kepeä, löytyy tarinasta myös vakavampia puolia: vakava sairaus, puolison kuolema, avioliitto, lasten ja vanhempien välinen suhde ja ylipäänsä oman itsensä löytäminen. Leffa olisi ehkä toiminut paremmin, jos humoristinen osuus olisi jätetty vähemmälle ja vakaviin aiheisiin olisi keskitytty vähän syvällisemmin. Toisaalta silloin elokuva olisi ollut draama, kun taas nyt se on viihdyttävä, hauska eikä liian pohdiskeleva. Ida esitetään hienosti vahvana, itsenäisensä naisena, joka ei pelkää tehdä ratkaisuja. Välillä hän kyllä näyttää epävarmuutensa, erityisesti, kun on kysymys vastakkaisesta sukupuolesta. Dyrholm suoriutuu roolistaan suloisen viehkeästi isoine silmineen ja pitkine ripsineen. Hän näyttää hyvältä sekä peruukissa että kaljuna. Idan ja Philipin – kahden aikuisen – suhde kuvataan vähäeleisen kauniisti. Heidän ilmeet ja olemus kertovat, mitä he ajattelevat. Heidän välillään kehittyy jotain seesteistä ja vakaata.

loveisallyouneed

Nuoren hääparin suhde taas kuvastaa epävarmaa ja ailahtelevaa rakkaussuhdetta, jossa kumpikaan osapuoli ei oikein tunne vielä itseään, saatikka sitä, joka kanssa on jakamassa elämänsä. Pääpari Ida ja Philip vievätkin sitten huomion kaikilta muilta. Elokuvasta löytyy monta mielenkiintoista hahmoa, joita tosin ei avata sen enempää. Sivuhahmot tuovat mukaan huumoria. Se onnistuu Philipin kälyn Benedikten kohdalla, joka on kammottava hölösuu ja itsekäs draamakuningatar, joka tahtoisi Philipin itselleen. Hahmo on kliseinen, mutta loistava Paprika Steen osaa näytellä osansa niin överisti, että se on siksi hauska. Idan mies Leif ja tämän tyttöystävä Thilde puolestaan ovat kliseisiä tylsällä tavalla. Leif on saamaton nuljake, joka ei toisten tunteita ajattele. Thilde taas on bimbo, joka esittää tyhmiä kysymyksiä ja tykkää juopotella. Tylsää. Paikoitellen tuntuu, että elokuvassa on liikaa tavaraa. Huumorin kannalta sivuhahmot ovat tietysti pakollisia, mutta leffa olisi voinut keskittyä Idan ja Philipin rakkaustarinaan, jolloin osa ihmeellisistä sivujuonenkäänteistä olisi voinut jäädä pois.

Mutta siis, kritiikistä huolimatta täytyy sanoa, että elokuva onnistuu siinä, että katsoja nauttii näkemästään. Se on keskinkertainen, mutta silti otteessaan pitävä. Visuaalisuuteen on tässä leffassa kiinnitetty paljon huomiota. Italia kuvataan aurinkoisena, värit ovat vahvoja ja maisemat kauniita. Ihmiset pukeutuvat hulppeasti ja värikkäästi. Tapahtumapaikat, mm. kartano, jossa hääpari ja vieraat asuvat sekä erilaiset tiluksilta löytyvät kolkat, ranta ja sitruunatarha ovat huumaavia ja jopa epätodellisia. Vaikka elokuva ei suinkaan ole täydellinen, on siitä helppo pitää. Parasta on, jos sen voi katsoa analysoimatta ja vain nauttia siitä, mitä näkee. Tällaisia hyvänmielenelokuvia ei koskaan tehdä liikaa.

[vc_row][vc_column width=”1/1″][vc_text_separator title=”Info” title_align=”separator_align_center”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column width=”1/1″][vc_column_text]

Den skaldede frisør  

  • Ohjaus:Susanne Bier
  • Käsikirjoitus:Anders Thomas Jensen
  • Pääosissa: Pierce Brosnan, Trine Dyrholm, Sebastian Jessen, Molly Blixt Engelind
  • Alkuperämaa: Tanska/Ruotsi/Italia/Saksa/Ranska 2012
  • Genre: Romantiikka / Komedia
  • IMDb
[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column width=”1/1″][vc_separator][/vc_column][/vc_row]

Kommentit