Suuri kauneus näyttää, kuulostaa ja tuntuu hyvältä

suurikauneus_feat

Suuri kauneus on yksi parhaista tänä vuonna katsomistani elokuvista. Elokuvassa ei oikeastaan tapahdu mitään ja silti siinä on kaikki. Se on itsessään suuri kauneus. Enkä ihmettele yhtään, että se on voittanut parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin lisäksi kasan muita palkintoja. Suuri kauneus näyttää, kuulostaa ja tuntuu hyvältä!

Tunnustan heti alkuun, etten ole nähnyt sellaista klassikkoelokuvaa kuin Fellinin La dolce vita, joten en voi verrata Suurta kauneutta siihen. Onneksi elokuva toimii loistavasti ihan itsessään, vaikka toisaalta Fellinin teoksen tunteminen voisi syventää myös Suuren kauneuden nautintoa – tai sitten ei. Mene ja tiedä, mutta jos Ihana elämä on yhtään näin hyvä, niin se kyllä joutaa katsottavien elokuvien listalle.

Suuren kauneuden loistava päätähti on huiman karismaattisen italiaanon, Toni Servillon, esittämä 65-vuotias Jep Gambardella. Hän on nuoruudessaan kirjoittanut menestysromaanin, mutta myöhemmin tyytynyt kirjoittamaan artikkeleita lehteen ja keskittynyt hyvien juhlien järjestämiseen. Miehen koko olemus on hyvin vakuuttava: hän pukeutuu, liikkuu ja puhuu kauniisti ja hyvin harkitusti. Hän on kaikessa ympäröivässä pinnallisuudessa hyvin syvällinen, vaikka viettää itsekin pintaliitoelämää käyden öisin klubeilla ja nukkuen aamuisin pitkään. Jep asuu hulppeassa roomalaisessa asunnossa Colosseumin naapurissa ja viettää aikaa paikoissa, joissa raha on jo melkein menettänyt merkityksensä. Vaikka Suuri kauneus näyttää ihan mielettömän hyvältä, se ei ole vain pintapuolinen kuvaus Roomasta ja sen pintaliitäjistä, vaan mielenkiintoinen kertomus ihmisistä, joiden elämällä ei tunnu olevan syvempää päämäärää tai tarkoitusta. Heille se, miltä kaikki näyttää, on tärkeintä. Ikääntyminen ja taloudellinen rappio ovat kirosanoja, jotka yritetään kaikin tavoin välttää ja kätkeä botoxiin ja kiiltokuvamaiseen pintaan.

Servillon ohella koko näyttelijäkaarti tekee todella hyvää työtä. Osiin on valittu mielenkiintoisia kasvoja, jotka kaikki ovat omalla tavallaan kauniita ja hyvin persoonallisia. Jepin ystäväpiiri on laaja, mutta hänen luonaan vierailee säännöllisesti pienempi piiri, jonka kesken pohditaan elämää hienoin sitaatein ja älykkäiltä vaikuttavilla, mutta loppujen lopuksi tyhjillä lauseilla. Romano (Carlo Verdone), Lello Cava (Carlo Buccirosso), Viola (Pamela Villoresi), Stefania (Galatea Ranzi) ja Dadina (Giovanna Vignola) jakavat ilonsa, surunsa ja juorut. Ystävänsä tytär, Sabrina Ferillin esittämä Ramona, alkaa kiinnostaa Jepiä enemmän kuin naiset yleensä. Hän hakeutuu kauniin ja surumielisen naisen seuraan viettääkseen tämän kanssa aikaa muuallakin kuin sängyssä, keskustelee ja tuntee asioita. Vaikka mies havahtuu elämänsä ja ystäväpiirinsä tyhjyyteen, ei hän lopulta halua tehdä siihen sen suurempaa muutosta. Elokuva ei muutoinkaan tunnu halventavan tätä rikkaiden ”rappiota”, vaan esittelee sen katsojalle hyvin tarkasti, jetset-elämän huonoja puolia piilottelematta. Ehkä elokuva yrittää kertoa, ettei rikkaiden elämässä loppujen lopuksi ole mitään kadehdittavaa. Mielenkiintoista on juuri se, että Jep on itse yksi näistä ihmisistä, jollaisia hän kritisoi.

Suuren kauneuden on ohjannut ja käsikirjoittanut italialainen Paolo Sorrentino, jonka muista ohjauksista tunnetuin meillä Suomessa lienee Sean Pennin tähdittämä This Must Be the Place –elokuva vuodelta 2011. Molemmissa elokuvissa käsikirjoitusta on ohjaajan kanssa ollut tekemässä Umberto Contarello. Myös taitava kuvaaja, Luca Bigazzi, on työskennellyt kummankin elokuvan parissa. Suuri kauneus on on rakenteeltaan todellinen taideteos. Tarina kulkee eteenpäin, mutta samalla siihen tuodaan mukaan mahtipontisuutta sekä klassisella että konemusiikilla, tanssiesityksillä, Rooman kuvauksella ja loistavalla värimaailmalla. Elokuva on aivan loppuun saakka hyvin harkittu, vielä aivan viime sekunneille asti kamera kulkee pitkin jokea, alittaa siltoja ja esittelee rantoja. Siitä ei saa silmiään irti.

Suuri kauneus on elokuva, joka pitää nähdä ja kuulla. Parhaimmillaan se on tietysti elokuvateatterissa, jossa koko komeuden voi nähdä (ja kuulla) suurelta kankaalta, mutta ei elokuva dvd:ltä katsottuna ole yhtään sen huonompi. Nautinto hieman kärsii, jos ääntä joutuu pitämään pienellä eikä musiikki saa soida tai italian kieli soljua korviin. Elokuva on taiteellinen ja toimiva kokonaisuus, jonka jälkeen jää hyvä olo, vaikka aiheet eivät niitä kaikkein iloisimpia ole. Elokuvassa käsitellään asiat niin, ettei niitä jätetä katsojan ratkaistaviksi tai päätettäviksi, eikä mikään jää vaivaamaan. Edellä mainittu kameran kuljetus joella on kuin loppurentoutus, jossa viimeisetkin jännitykset katoavat. Suuri kauneus on puhdistava kokemus ja samalla myös muistutus siitä, että oma arkisen tavallinen elämä onkin aika mukavaa.

Dvd:llä ei ole ekstroja, ainoastaan elokuvan traileri.

© Toni van der San

[divider]INFO[/divider]

SUURI KAUNEUS (LA GRANDE BELLEZA) Ohjaus: Paolo Sorrentino
Käsikirjoitus: Paolo Sorrentino & Umberto Contarello
Pääosissa: Toni Servillo, Carlo Verdone, Pamela Villoresi
Alkuperämaa: Italia 2013
Genre: Draama / Komedia
IMDb

Kommentit

Tags from the story
,