A Good Day to Die Hard (2013) ★ ★

agdtdh_feat

Die Hard-sarja täydentyy viidennellä osallaan, sopivasti 25 vuotta täyttäessään. Ikävä kyllä kerran eräs inspiroivimmista ja ikimuistoisimmista toimintakokemuksista on iän myötä menettänyt paljon charmiaan, ja hukannut samalla sydämensä. Siinä missä Bondit ovat viime aikoina parantaneet melkein puhkikaluttua aihettaan, on John McClane aidosti hätää kärsimässä. Tuloksena on keskiverto, melko viihdyttävä mutta yhtä lailla hieman hämmentävä räjähtelyspektaakkeli, jossa uskottavuus on koetuksella, ja alkuperäinen idea kateissa.

John McClane (Bruce Willis) ei miehenä ole muuttunut paljoakaan. Ikä näkyy kasvoista, käynti on ehkä hieman hitaampaa mutta hienovaraisuutta on edelleen yhtä paljon kuin ydinpommilla. McClanen poika Jack (Jai Courtney) on pulassa Venäjällä. Poika istuu telkien takana, ja McClane päättää puuttua peliin siitä huolimatta että isä ja poika ovat vuosien varrella vieraantuneet toisistaan täysin. McClane saapuu Venäjälle kuin vain 80-luvun dinosaurus voi – laukoen lyhyitä vitsejä lomailusta ja kulttuurieroista. Kaikille käy selväksi että John McClane on ja pysyy vanhan koulukunnan kasvattina. Siinä missä miehen vitsailu on aiemmin toiminut huvittavana lisämausteena, on nyt vaivaannuttavaa. Vitsit eivät ole hauskoja, ne eivät osu maaliinsa ja tuntuvat hyvin kuluneilta. Impulsiivisuus paistaa miehen liikkeistä ja puheista, mutta poika Jack on toista maata.

CIA-agentti Jack McClane on kurinalainen, suunnitelmallinen ja neuvokas poika. Kun tehtävänä on pelastaa oikeudenkäynniltä venäläinen Komarov (Sebastian Koch), joka omaa avaimet kaataa ilkeä puolustusministeri Chaganin (Sergey Kolesnikov), on isän ja pojan lyötävä viisaat – ja varsin kovat – päänsä yhteen. Komarov muassaan alkaa kolmikon päätön pakomatka kohti mystistä kansiota, joka toisi löytyessään ratkaisun moneen pulmaan. Ongelmana ovat Chaganinin sadat apulaiset joita riittää joka ikkunaan ja kadunkulmaan. Pakomatkaa mutkistavat myös muut odottamattomat käänteet, ja näin elokuvasta muodostuu eräänlainen ketjureaktio – toimintakohtauksesta toiseen liidetään muutaman lauseen saattelemana. Varsinainen juoni jää pahasti jalkoihin, eikä kohtausten rytmitys juuri auta asiaa. Näyttävät takaa-ajokohtaukset sekä pari hienoa stunttia hukkuvat auttamatta massaan. Toimintaa on yksinkertaisesti liikaa ja verrattuna edellisiin osiinsa se on jo järjettömän epäuskottavaa.

2 McClanea, tuplasti hävitystä.

Niin kovia miehiä kuin John McClane ja tämän poika ovatkin, tuhannet luodit, autokolarit ja uskomattomat räjähdykset jotka lennättävät miehiä pitkin maita ja mantuja, syövät pohjan nautinnolta. Homma vedetään täysin lekkeriksi, selviytymistaistelusta puuttuu veren maku, sisukkuus ja sielu. Toiseksi suureksi ongelmaksi muodostuu pääpahiksen, tarinan konnan, heppous. Suuri sankari tarvitsee vertaisensa vastustajan, ja tällä kertaa konnat ovat charmittomia, tylsiä eivätkä omaa tarpeeksi pirullisia maneereja pystyäkseen varastamaan showta omissa kohtauksissaan. Kauaksi yläpuolelle  jäävät niin Gruberin veljekset kuin neljännen osan teknopahis Gabrielkin. Jännitettä haetaan 80-lukulaisesta fiiliksestä, pistäen vanha McClane palaamaan aikaan jolloin mies oli voimissaan.

Kaiken toiminnan keskellä parasta antia onkin isä-poika -suhteen kemia. Loppujen lopuksi samasta puusta veistetyt John ja Jack ymmärtävät missä he ovat hyviä – pahisten listimisessä. Vaivautuneet keskustelut ja äijäenergia sekoittuvat mukavasti taistelun tuoksinassa, mutta perhekeskeisestä sanomastaan huolimatta A Good Day to Die Hard on silti sarjan sieluttomin elokuva. Willis on oma itsensä, jäyhä toimintasankari, jonka suuhun laitetut sanat eivät oikein enää istu nykyaikaan. McClanen hahmoa on unohdettu kasvattaa ajan kuluessa, ja mies tuntuu auttamatta vanhentuneelta. Courtney on uuden ajan toimintasankari, erinomaisessa kunnossa, särmikäs ja huokuu pätevyyttä – ikävä kyllä hahmon potentiaali hukutetaan räjähdyksiin, vaikka kompaktit lähitaistelut olisivat toimineet hahmon kannalta paremmin tarinankertojana. Isompana ja vahvempana kuin isänsä koskaan, Jack McClanesta olisi voinut hyvällä tarinalla kasvaa manttelinperijä legendaarisen isänsä jalanjälkiä seuraamaan.

A Good Day to Die Hard hukkuu aiheuttamaansa meteliin. Se ei tee kunniaa Die Hard-sarjalle, vaan tuntuu vanhentuneelta tarinalta joka turvaa räjähdyksen voimaan eikä nyrkkiensä kestoon. Hukassa oleva käsikirjoitus ei suo hienoille hahmoilleen niiden ansaitsemaa tarinaa, tehden elokuvasta sarjan ehdottomasti heikoimman. Silti pieni toivo elää vielä sydämessä, voisiko John McClane vielä joskus siirtyä eläkkeelle kunnialla?

A Good Day to Die Hard Ohjannut: John Moore
Käsikirjoittanut: Skip Woods
Pääosissa: Bruce Willis, Jai Courtney, Sebastian Koch
Genre: Toiminta
Alkuperämaa: USA 2013.
IMDb.

Kommentit

Tags from the story
, ,