Cosmopolis (2012) ★★★

Cosmopolis

Don DeLillon maineikkaaseen romaaniin pohjautuva Cosmopolis on visuaalisesti kiehtova kertomus ihmisen romahduksesta monella eri tasolla. Se kertoo miljonäärin matkasta limusiinilla läpi kaupungin maailman romahtaessa hänen ympärillään. Mestariohjaaja David Cronenbergin ohjaksissa DeLillon tarina muotoutuu elokuvaksi, joka kuvastollaan kietoo katsojansa pauloihinsa, mutta jonka kertomus jää puolinaiseksi. Cosmopolisissa puhutaan paljon, mutta kerrotaan lopulta todella vähän, vaikka visuaalisen ilmaisun voimaan paljon on panostettukin.

Eric Packer (Robert Pattinson) on 28-vuotias miljonääri, jonka elämä koostuu rutiineista. Hän on vasta mennyt naimisiin kauniin Elisen (Sarah Gadon) kanssa, mutta rahasta luotu liitto on kylmä ja etäinen. Packer täyttää elämänsä tyhjyyttä ostamalla asioita, jotka eivät ole myynnissä. Hän saa tyydytystä siitä, että voi omistaa jotain, mihin vain harvalla on varaa -huolimatta siitä, onko tavaralla hänelle mitään käyttöä tai merkitystä.

Elämän henkinen tyhjyys on kuitenkin alkanut syödä Packeria sisältä päin ja kohtaloaan uhmatakseen hän suuntaa limusiininsa turvapäällikkönsä (Kevin Durand) suosituksia vastaan läpi kaaoksessa olevan kaupungin – koska hän on vakuuttunut siitä, että tarvitsee hiustenleikkuun ja mikä tahansa parturi ei tähän käy. Kaupunki on sekaisin Yhdysvaltain presidentin vierailun vuoksi, minkä lisäksi talousmaailmassa on juuri puhkeamassa kupla.

Cosmopolis

Teknologisesti viritellyssä ja sisustukseltaan mielenkiintoisessa limusiinissa tehdyn matkan varrelle mahtuu useita keskusteluita, joissa tutkitaan ihmistä itseään, varsinkin etäistä Packeria. Autotoimistossa hoidetaan niin työasiat, päivittäinen lääkärintarkastus kuin seksiaktikin.

Elokuva on kuvattu pääosin limusiinin sisällä ja se sisältää vain muutamia kohtauksia, jotka tapahtuvat jossakin muussa miljöössä (mm. hotellihuone, parturi, salamurhaajan törkyinen asunto). Cronenberg onnistuu kuitenkin välttämään pienen tilan aiheuttamat haasteet, eikä esimerkiksi ala toistaa itseään liikaa. On myös jännä huomata, että pieni tila ei välttämättä aina tarkoita klaustrofobista ilmapiiriä – tähän auttaa auton ikkunoiden kautta näkyvä maailma ulkona ja Cosmopolisin limusiinista muotoutuukin päähenkilön turvapaikka ennemminkin kuin vankila.

Cosmopolis on täynnä dialogia. Packer käy hyvin erilaisia keskusteluja limusiinissaan vierailevien henkilöiden kanssa maailman taloustilanteesta, rahasta, seksistä, terveydestä. Usein keskustelut saavat Packerin aloitteesta aiheestaan poikkeavan, kummallisen suunnan, millä haastetaan myös katsojan keskittymiskykyä.

Cosmopolis antaa katsojan tulkinnoille tilaa ja sen huomaa kasvavan mielessä elokuvan loppumisen jälkeen. Aluksi elokuvasta nimittäin jäi tyhjä olo, aivan kuin tarinaa ei olisi ollut tarpeeksi täyttämään alkuhetkien synnyttämää odotustasoa. Cronenberg kuitenkin onnistuu ripottelemaan elokuvaansa merkityksiä, jotka alkavat avautua kunnolla vasta elokuvan jälkeen. Tämä tekee kokonaisuudesta kiehtovamman kuin se osiensa summana alun perin olikaan. Näin kävi ainakin allekirjoittaneelle.

Pattinson vakuuttaa kalpeana ja ilmeettömänä Packerina ja sopii henkisesti tyhjän miljonäärin rooliin täydellisesti. Hänestä huokuu yhtä aikaa halveksunta ympäröivää maailmaa kohtaan ja tietynlainen itseinho. Tunteiden tulkinta jätetään kuitenkin katsojan oman näkemyksen varaan, sillä Pattinsonin silmät ovat yhtä tyhjät kuin Packerin tunteet.

Sivurooleissa Packerin elämän vierailijoina nähdään mm. Paul Giamatti, Juliette Binoche, Jay Baruchel, Mathieu Almaric ja Samantha Morton.

Ei ekstraa.

Arvostelu on julkaistu alun perin Discshop.fi:n Elokuvaoppaassa >>

Cosmopolis
Ohjaus: David Cronenberg
Käsikirjoitus: David Cronenberg, perustuu Don DeLillon romaaniin
Pääosissa: Robert Pattinson, Paul Giamatti, Juliette Binoche, Jay Baruchel, Samatha Morton, Sarah Gadon, Kevin Durand
Alkuperämaa: Kamada / Ranska / Portugali / Italia 2012
Genre: Draama
IMDb

Kommentit