Django Unchained (2012) ★★★★

djangounchained_arvostelu

Orjuus Yhdysvalloissa on edelleen tulenarka aihe, Hollywood on käsitellyt aihetta harvoin ja aina silkkihansikkain – sekä suurella vaivalla. Kun ohjaaja Quentin Tarantino tarttuu aiheeseen, ja kertoo tarinan orjasta, tämän kostomatkasta läpi 1850-luvun ennakkoluuloja täynnä olevan maan – mutta sävyttää sen spagetti-westerniksi, on lupa odottaa jotain melko mullistavaa. Tuloksena on yhtä aikaa riemukas ja verinen taival, jossa ruudin voi haistaa ja valkokangas täyttyy toinen toistaan hohdokkaammista roolisuorituksista. Se on ehtaa Tarantinoa. Väkivalta on alati läsnä, mutta niin ovat myös pääparin erinomainen henkilökemia, sivuhahmojen herkulliset persoonat ja teemaan sopiva soundtrack. 

Django (Jamie Foxx) törmää omalaatuiseen saksalaiseen Tri King Schultziin (Christopher Waltz) matkatessaan ketjut jalassa orjakauppiaiden mukana keskellä ei mitään. Hammaslääkäriksi itsensä esittelevä Schultz hankkii Djangon omistuksen itselleen erikoisella, omalaatuisella tavallaan, ja pyytää vastineeksi vapaudesta palvelusta. Django lähtee salaperäisen ja hilpeän miehen matkaan tunnistamaan orjapiiskureita plantaaseille – Schultz kun sattuu olemaan palkkionmetsästäjä, ja ansaitsee elantonsa jäljittämällä rikollisia. Elävänä tai kuolleena, sillä ei ole miehelle väliä, kunhan palkkapussi kilisee.

Epätodennäköinen parivaljakko tulee toimeen ensimetreistä lähtien erinomaisesti. Django, ympäri kyliä valkonaamojen moraalia järkyttävä entinen orja, osoittautuu lahjakkaaksi kumppaninsa valitsemassa ammatissa. Kaksikko jäljittää rikollisia, suuntanaan tärkeämpi päämäärä. Tri Schultzin ihastukseksi Djangon kadonnut vaimo on nimeltään Brünhilde (Kerry Washington), ja lisäksi saksankielen taitava orja – nainen on löydettävä ja saatettava yhteen miehensä kanssa. Etsintä johtaa kaksikon kohti Candielandia, pahamaineista plantaasia jota johtaa rautaisin ottein Calvin Candie (Leonardo DiCaprio). Candie on yhtä julma kuin ovelakin, mutta tässä kotitaloudessa viekkauden kruunun vie perheen palvelija Stephen (mainio Samuel L. Jackson). Tämä vanha ja tutiseva mies näkee kaiken, ja pitää kynsin hampain kiinni rotujärjestyksestä. Rodulleen luopio, mutta herralleen kullanarvoinen neuvonantaja pitää huolen että Schultzin ja Djangon tehtävä ei tule olemaan helppo – ja hieno suunnitelma joutuu koetukselle.

DiCaprio ja Jackson loistavat vastapuolen pelureina.

Elokuvan kuvasto on Tarantinomaisittain punaisella väritettyä. Veri lentää paksuina, mehevinä kaarina kuin värjätty melassi ikään, ja väkivalta on tulee silmille. Mandingo-taisteluita harrastava Candie on irvikuva julmasta plantaasiherrasta, pakottaen orjat taistelemaan otteluissa kuolemaan saakka. Dynamiitti laulaa ja luoteja kuluu. N-sana tippuu lauseissa alituiseen, järjettömän huono ja epäorganisoitu Ku Klux Klaanin hyökkäys on paitsi huvittava, myös aikaansa kuvaava. Rankkoja tapahtumia halutaan hemmotella huumorin häivällä, tehden katsomisesta helpompaa.
Väkivalta ei tule yllätyksenä, eivät myöskään kornit – ja äärettömän toimivat – pikazoomaukset lähikuvaksi hahmon kasvoista. Mukana on camp-henkeä, järjetöntä toimintaa mutta myös sydäntä. Suuri osa kunniasta kuuluu näyttelijöille.

Waltzin suoritus hyväsydämisenä, ja ihmisiä surutta tappavana – palkkionmetsästäjänä on vaivaton. Pinnistelyä ei ole, Waltz vain on oma itsensä, höystettynä muutamalla raakuudella. Foxx tuo Djangoon syvyyttä, ja samalla suuren annoksen uhmaa, jota voi tuntea vain vaimoaan etsivä mies, joka on orjana kokenut kaikki kauheudet maan ja taivaan väliltä. Näiden kahden miehen välinen kemia on nautinnollista, ja täysin luonnollista – parhaimmillaan hyvää herjanheittoa ja syvää luottamusta toiseen. Esiin nousee kuitenkin DiCaprion huonohampainen ja vaarallisen lipevä suoritus herralle epätodennäköisessä roolissa – pahiksena. Silmäkulma vinkkaa, hymy karehtii huulilla ja lauseet lupaavat hyvää – samalla kun toinen käsi hapuilee asetta vyötäröltä. Etelän herrasmies on isäntä julmimmasta päästä, ja DiCaprio herkuttelee roolillaan vaivatta.

Django Unchained ei ole elokuva orjuudesta. Se ei myöskään ole länkkäri. Se on enemmänkin romanttinen kostotarina, hyvin ohjaajalleen tyypilliseen tyyliin. Sen voima on hahmoissa ja raakuudessa, sekä erinomaisessa käsikirjoituksessa. Sen yksityiskohdissa voi pyöriskellä tunteja, ja se onkin tarpeen – elokuvalla on kestoa melkein kolme tuntia, ja osittain se myös tuntuu tarinan etenemisessä.

Django Unchained
Ohjaus ja käsikirjoitus: Quentin Tarantino
Pääosissa: Jamie Foxx, Christopher Waltz ja Leonardo DiCaprio
Alkuperämaa: USA 2012
Genre: Draama / Toiminta
IMDb

Kommentit