Dredd (2012) ★★★★

Dredd - Karl Urban

John Wagnerin ja Carlos Ezquerran vuonna 1977 luoma sarjakuvahahmo Judge Dredd on kovaotteinen lainvalvoja tulevaisuuden maailmassa. Hahmosta tehtiin Sylvester Stallonen tähdittämä elokuvaversio vuonna 1995, mutta tämä versio ei toiminut kunnolla. Lisäksi sarjakuvassa Dreddin tavaramerkiksi on muodostunut, ettei hän riisu kypäräänsä kertaakaan eli hänen kasvojaan ei nähdä. Danny Cannonin ohjaamassa elokuvassa Stallone kuitenkin riisuu kypäränsä, mistä elokuva sai kohteekseen vahvaa kritiikkiä hahmon faneilta.

Pete Travisin ohjaama Dredd on alkuperäiselle sarjakuvalle uskollisempi ja siinä Karl Urbanin kasvot pysyvät kypärän piilossa koko elokuvan ajan. Elokuva ei saanut viime syksynä Suomessa lainkaan varsinaista valkokangaslevitystä, vaan sitä näytettiin vain Night Visions -festivaaleilla sekä muutamassa loppuun myydyssä erikoisnäytöksessä.

Tulevaisuuden Yhdysvallat on suurimmaksi osaksi asuttavaksi kelpaamatonta maata. Ihmiset elävät kuin rotat loukussa megalomaanisessa kaupungissa, Mega City 1:ssä, jossa järjestystä yllä pitävät poliisin toimien lisäksi pyöveleinä toimivat Tuomarit. Näistä tuomareista oikeudenmukaisin ja samalla kovaotteisin on Dredd (Urban). Dredd saa arvioitavakseen nuoren kokelaan, ajatuksia lukevan Andersonin (Olivia Thrilby) ja yhdessä he suuntaavat tutkimaan kolmen miehen surmaa 200-kerroksisen pilvenpiirtäjän juurella.

Taloa hallitsee huumepomo, arpikasvoinen Ma-Ma (Lena Headey), joka päättää eliminoida tuomarit ennen kuin he saavat selville liikaa. Ma-Ma sulkee panssarin sisään koko rakennuksen, eikä kukaan pääse sisään eikä ulos. Sitten alkavat luodit viuhua ja veri lentää.

Dredd

K-18 -ikärajalla varustettu Dredd on visuaalisesti tyylikästä, suoraviivaista toimintaviihdettä. Se on kuviltaan ultraväkivaltainen – luodit lentävät roiskahtaen läpi päiden ja 200 kerrosta pudonneiden miesten ruhjoutuneet ruumiit ovat maassa enää veristä mössöä – mutta tästä huolimatta elokuva onnistuu näyttämään erittäin kauniilta. Väkivalta kuuluukin lähes lakonisella tavalla asiaan, samalla tavalla kuin Dreddin kasvot pysyvät ilmeettöminä koko elokuvan ajan.

Visuaalista viehätystä lisää Slo-Mo -huumeen vaikutusten kuvaaminen. Huume vaikuttaa hidastetun elokuvan tavoin ja tästä on otettu kuvausteknisesti kaikki irti: muuten harmaan dystooppisessa maailmassa Slo-Mon vaikutuksessa kaikki sädehtii sateenkaaren väreissä ja jopa kuolema on kaunis.

Urban joutuu näyttelemään Dreddin kypärän alla pelkillä leukaperillään, mutta onnistuu ilmentämään sarjakuvan yrmyä Dreddiä oivallisesti. Tietynlaista pehmeyttä tarinaan tuo Thrilbyn nuori Anderson, joka söpön ulkokuorensa alla on kuitenkin todellinen, lahjomaton tuomari. Game of Thrones -tv-sarjasta tutun Headeyn arpinaamainen rikollispomo on puolestaan julmuudessaan ja hulluuden rajoilla keikkuessaan loistava pahis.

Dredd on kuivan nasevaa scifitoimintaa, jossa ei hempeillä eikä lässytetä. Toiminta on armotonta ja erittäin suoraviivaista, mutta törkeän viihdyttävää. Tyypillisiin Hollywood-tuotantoihin verrattuna kohtuullisen pienellä budjetilla tuotettu elokuva on synkän tyylikäs sarjakuvafilmatisointi, jota toimintaelokuvien ystävä katsoo mielellään.

Blu-ray-julkaisussa ei ole mukana lainkaan lisämateriaalia.

Arvostelu on alun perin julkaistu Discshop.fi:n Elokuvaoppaassa >>

Dredd
Ohjaus: Pete Travis
Käsikirjoitus: Alex Garland
Pääosissa: Karl Urban, Lena Headey, Olivia Thirlby
Alkuperämaa: UK / USA / Intia / Etelä-Afrikka 2012
Genre: Toiminta / scifi
IMDb

Kommentit