Filth (2013) ★★★★

filth_feat

Elokuvaa katsoessa voi viimeistään unohtaa romanttiset käsitykset Sovitus (Atonement) -elokuvassa esiintyneestä James McAvoysta. Mies pistää Irvine Welshin (Trainspotting) romaaniin perustuvassa tarinassa paha kyttä -vaihteen silmään, eikä katso taakseen. Sen itseinhossa rypevä päähahmo, skotlantilainen etsivä Bruce Robertson on sekaisin kuin kersa pallomeressä syötyään kaksi pussia karkkia. Paitsi että miehen paheet ovat viina, huumeet, yleinen kusipäisyys ja mieli, joka horjuu pahasti. Tuloksena on houruinen, mutta yhtä kaikki nokkela kertomus jonka tutkiskeleva dialogi on herkullisuudessaan napakkaa.

Robertson haaveilee ylennyksestä. Miehelle on huuruisen mielen lisäksi suotu taito manipuloida ihmisiä, puhua nämä ympäri vaikka antamaan ainoa lapsensa uhrialttarille. Vaaralliseksi Robertsonin tekee se tosiasia että varsinaista moraalia tai halua ymmärtää oikeaa ja väärää ei ole. Toisinaan elokuva notkahtelee ponnettomasti, varsinkin Robertsonin psykiatrin, muuten niin mainion näyttelijän Jim Broadbentin, astuessa esiin. Tosielämän inhaa ja hallusinaatioita yhdistelevä tarina imee voimansa moraalisesta oksennusreaktiosta joka katsojalle tulee. Dialogi, tapahtumat, iljettävyys naurattavat. Welshillä on taito kertoa rumankauniita tarinoita, ja ohjaaja/käsikirjoittaja Jon S. Baird vetelee kutakuinkin oikeista naruista, ottaen oikeutetusti elokuvantekijänä päätöksiä muuttaa tarinaa ja tulkintaa. Lopputulos on hykerryttävä. Mutta ainoastaan jos ihminen antaa itselleen luvan nauraa elokuvan hiilikasan mustalle huumorille. Kaikilta se ei onnistu.

filth

McAvoyn showta tahdittaa hyvin erinomaisia rooleja melkein putkessa tekevä Eddie Marsan (The World’s End). Hieman reppanan kirjanpitäjän vaimo Bunty (Shirley Henderson) on hehkeä kana, jonka saamat pila-huohotuspuhelut johtavat suoraan sylttytehtaalle – Robertson ei kaihda mitään keinoja omien nautintojensa saamiseksi. Samalla etsivä tukahduttaa sisäistä tuskaansa, onttoa oloa, ja osa tarinasta meneekin psykolanalyysin puolelle. Mieskolmikon täydentää Billy Elliotista tutuksi tullut tuorekasvoinen Jamie Bell (Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus), joka tuntuu melkein hauraalta orkidealta sikojen täyttämässä sontaläjässä. Tarinan naiset ovat huoria, vaimoja tai uhreja. Alaikäisiä kiristyksen kohteita tai ylennyksestä kilpailevia poliiseja (satavarmasti lesbo, uskoo Robertson).

What made you join the Force?

Police oppression, brother.

You wanted to stamp it out from the inside?

No, I wanted to be a part of it.

Muistuttavatko Welshin tarinat liian paljon toisiaan  noustakseen esiin erillisinä teoksina? Vertaus on epäreilu. Filth on piristävä, vaikkakin räävitön, poikkeus puhtaaksi nuoltuihin trillereihin ja psykodraamoihin. Se antaa paskan valua seiniä pitkin, ja summaa paranoian sekä morning after-olon pilkulleen elämän pituisella krapulanäytelmällä. Robertsonia ei käy kateeksi, mutta miehen puheenlahjat olisivat kullan arvoisia.

© Ursula Borg

[divider]INFO[/divider]

FILTH Ohjaus: Jon S. Baird
Käsikirjoitus: Jon S. Baird.  Perustuu Irvine Welshin romaaniin Filth / Paska
Pääosissa: James McAvoy, Eddie Marsan, Jamie Bell
Alkuperämaa: UK 2013
Genre: Toiminta / Draama
IMDb

Kommentit