On aina suhtauduttava terveellä epäilyksellä elokuvaan, jonka juuret ovat lelusarjassa. Hasbron sotilasfiguurit, eli suoraan sanoen sotilas-barbiet, kuuluvat amerikkalaiseen kulttuuriin kuten isoäidin omenapiiras. Vaikka kriitikot lyttäsivätkin kömpelön G.I.Joe: The Rise of the Cobran, menestyi se hyvin teattereissa. Jatko-osa ei siis ollut yllätys. Kosto jatkaa tutulla linjalla, mutta ohjaaja Jon M. Chu ammentaa hienosti vanhasta taustastaan – Step Up 2 ja Step Up 3D -elokuvat ohjannut mies tunnistaa liikkeiden kauneuden. Niinpä G.I.Joe : Kosto on parhaimmillaan toimintakohtauksissa, ne ovat ajoittain balettimaisia, sulavia liikeratoja jotka seuraavat toisiaan, ja niitä on ilo katsoa. Elokuvan voima on toiminnassa ja räjähdyksissä. Näitä janoavalle elokuva on erinomainen valinta. G.I.Joe: Kosto ryttää epäilijät katuun, ajaa yli tankilla ja tekee sen vielä sulavasti.

Dwayne Johnson on nykyisten toimintatähtien aatelia.

Ensimmäisestä osasta ovat jäljellä vain Channing Tatumin esittämä Duke, ja Ray Parksin taituroima Snake Eyes. Uutena keskushahmona esiin astuu Dwayne “The Rock” Johnsonin esittämä Roadblock, joka täyttääkin toimintaelokuvan sankarin kriteerit fyysisesti erinomaisesti. Mies on kuin syntynyt kanniskelemaan elämää isompia aseita, laukomaan komentoja ja pieksemään pahikset. Kemia Johnsonin ja Tatumin välillä on nautinnollista katsottavaa, ja kun mukaan heitetään vielä Bruce Willis ikääntyvänä legendana, ovat toimintaelokuvan olennaisimmat osat kasassa. Meno on kovin muovista ja pintapuolista, mutta elokuvaa menemään katsovat tuskin edes odottavat mitään muuta; puhtaasti toiminnan kannalta elokuva on onnistuneempi kuin moni muu.

G.I.Joet joutuvat jälleen kerran taistelemaan maailmanvaltaa haluavaa Cobra Commanderia  (tällä kertaa maskin takana huohottaa Luke Bracey) ja tämän käskyläisiä vastaan. Yhdysvaltojen presidentti näyttää menettäneen järkensä, ja uhkana on koko maapalloa uhkaava ydintuho. Juonen tarkoituksena on esitellä sähäkkää toimintaa kaikissa sallituissa muodoissa, ja elokuva ontuukin hiljentyessään kasvattamaan henkilöhahmoja. Hahmot jäävät ohuiksi, mutta onko oikein odottaa muovinukelta älykkömäistä syvyyttä?

G.I.Joet tulevat petetyksi korkeimman mahdollisen tahon toimesta, ja saavat petturin leiman otsaansa. Asetelma on klassinen, uskollisten sotilaiden maine mustamaalataan jotta pahikset pääsevät hyppimään pöydillä kenenkään estelemättä. Ydinjoukkoon kuuluvat Roadblockin lisäksi ketterä ja hieman omapäinen Flint (D.J.Cotrona)sekä Lady Jaye (Adrianne Palicki).  Rytmitys katkeaa melkein ärsyttävästi siinä vaiheessa kun tarina siirtyy toiselle puolelle maapalloa, seuraamaan Snake Eyesin taistelua tuttua vihollista, Storm Shadowta (Byung-hun Lee)  vastaan. Idän mystiikka tuntuu melkein kornilta, dramaattiset sanat liioittelulta ja niin hienoja kuin samurai-miekkataistelut ovatkin, ne tuntuvat olevan melkein väärässä elokuvassa. Molemmat hahmot ovat kiistaton osa G.I.Joen tarinaa, mutta toteutustapa tuntuu halulta vain brassailla näyttävillä kohtauksilla. On turha korostaa kuinka absurdeja tarinan kiemurat ovat, kyseessä on lelusarja ja maailmanvalloitus on nieltävä kakistelematta. Homman varastaa kuitenkin presidenttiä herkullisesti näyttelevä Jonathan Pryce, joka kiertelee pahaa-aavistamattomien vihollistensa ympärillä kuin kissa kermalautasen ääressä. Näennäisesti vaaraton mies on ainut elementti, joka tuo aitoa jännitettä hyvän ja pahan taistelun välille.

Adrianne Palicki ja Bruce Willis pistävät yhdessä konnat ketoon.

G.I.Joe: Kostosta tulee kahtiajakoinen olo. Siitä ei saisi oikeastaan kamalasti pitää koska dialogi on yksioikoista ja tarinan jännite rakennetaan enemmän luodeilla kuin hyvä-paha -asetelmalla ja aidolla tunteella. Siitä huolimatta se toimii kuin katujyrä, jos nauttii kunnon toiminnasta. Elokuva ei yritäkään olla hienovarainen tai kovin moderni tulkinta toiminnasta, se on popcorniviihdettä puhtaimmillaan. Elokuvasta näkee heti, että kriitikot tulevat sen lyttäämään ja yleisö rynnii lippuluukuille. Eikä siinä ole mitään väärää, kansa janoaa viihdettä, vaikka se olisi välillä hölmöäkin.

G.I.Joe:Kosto  tuntuu enemmän peliltä kuin elokuvalta, asia joka välttämättä ei kovinkaan huono aiheensa huomioiden. Kokonaisuutena se on paljon napakampi kuin useat viime aikojen toimintaelokuvat, näyttelijät järjestään pätevän oloista porukkaa käsittelemään aseita ja koreografiat toisinaan äärettömän hienoja. Se hukkaa Johnsonin tarjoaman karismapotentiaalin jonnekin, hukuttamalla tämän mainion miehen keskinkertaiseen rooliin. Elokuva huokuu äijäenergiaa ja hurlumhei-meininkiä, yrittämättä olla mitään muuta kuin mitä se on – toimintaelokuva. Lievästi ylipituudestaan huolimatta se ei tylsistytä, kiitos kauniiden näyttelijöiden ja pätevän toiminnan. Suosittelemme toiminnan ystäviä ottamaan takanojan, popcornit käteen ja nauttimaan menosta.

© Ursula Borg

G.I.Joe: Retaliation
Ohjaus: Jon M. Chu
Käsikirjoitus: Rhett Reese, Paul Wernick
Pääosissa: Dwayne Johnson, Bruce Willis, Channing Tatum, Adrianne Palicki
Alkuperämaa:USA 2013
Genre: Toiminta
IMDb

Kommentit

kommentit

Powered by Facebook Comments

2 Responses

  1. Jyri

    G.I. Joe oli tosiaan alkujaan pelkkä lelusarja toisen sittemmin valkokankaalle päätyneen lelusarjan, japanilaisamerikkalaisen Transformersin tapaan joka sekin Hasbron siipien alla.

    Sekä reilusti häpeilemättömän muovinen Hasbron lelumainos The Rise of Cobra, jonka itse olen katsonut vain kerran – lähinnä pikakelauksella – että tämä jatko-osa, molemmat hyödyntävät kuitenkin vahvasti osasia G.I. Joe / Action Force -sarjakuvien tarinoista, joita tuli luettua ala-asteikäisenä 80-luvulla.

    Kaikille keskeisimmille hahmoille ja tapahtumille on oikeasti kirjoitettu varsin kattavat ja monimutkaiset taustahistoriat jo vuosikymmeniä sitten ja monilla ne ulottuvat hahmojen lapsuuteen asti. Historiikkia sitten hyödynnettiinkin sarjakuvissa koko rahan edestä mutta elokuvissa vähän laihanpuoleisesti.

    Itsekin tuli G.I. Joe -toimintaukkeleilla leikittyä joskus 80-luvun puolivälin paikkeilla, samoihin aikoihin kuin Star Wars -ukkeleillakin, kun olivat sopivasti samankokoisia.

    Taidan odottaa kotiteatterijulkaisua kun en ole tästä kuitenkaan niin kiinnostunut elokuvana että ansaitsisi teatterikatselmuksen.. ehkä jos se olisi ollut R-rated, mitä nyt ei Hasbron valvomille elokuville tule tapahtumaan ikinä. :P

    Koston alkuperäinen versio oli muuten pitkälti yli 2 tuntia jota sitten muokattiin ennen julkaisua kokonaisuuden saamiseksi reilun 100 minuutin mittaan. Lähes kaikkia toimintakohtauksia lyhennettiin ja siloiteltiin rankalla kädellä kun taas henkilökeskeisiä suvantovaiheita lisättiin tavoitteena varmastikin tuoda lisää syvyyttä elokuvaan. Arviosi perusteella siinä ei ilmeisesti kuitenkaan onnistuttu.

    Reply
  2. Ursula Borg

    Elokuvaa jouduttiin lykkäämään myös siitä yksinkertaisesta syystä, että Tatumin rooli oli alunperin todella pieni. Sitä kasvatettiin uusintakuvauksilla koska ilmeisesti herran maine oli kasvanut niin isoksi, että koeyleisö ei pitänyt Tatumin todella pienestä osasta. Näin olen ainakin lukenut, ja nähtyäni leffan ymmärrän miksi. Mutta se olisi spoilaamista :)

    Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published.