Isänsä poika (Soshite chichi ni naru) (2013) ★★★★

isansapoika_featured

Japanilaisen Hirokazu Koreedan ohjaama ja käsikirjoittama Isänsä poika vie katsojan mielenkiintoiselle matkalle vanhemmuuden määritelmään. Samalla se tarjoaa länsimaiselle katsojalle kiehtovan katsauksen japanilaiseen perhekulttuuriin, missä verisukulaisuus on äärimmäisen tärkeää, mutta silti ihmiset eivät kosketa toisiaan edes tervehtiessä kuin hyvin harvoin. Elokuva kilpaili keväällä 2013 Cannesissa Kultaisesta palmusta ja se palkittiin sekä Tuomariston (Prix du Jury) että ekumeenisen juryn palkinnolla.

Ryota Nonomiya (muusikkona paremmin tunnettu Masaharu Fukuyama) on menestyvä liikemies, joka viettää enemmän aikaa työpaikallaan kuin kotona. Kotona vallitsevat tiukat säännöt, miltä ei välty myöskään perheen 6-vuotias poika Keita (Keita Ninomiya). Isä treenaa poikaa maailmaan, missä tämä läpäisee parhaiden koulujen pääsykokeet ja soittaa mestarillisesti vielä pianoakin. Läheinen isä-poika -suhde ei ole, sillä yhdessä tekeminen rajoittuu taitojen opetteluun – poissaolollaan loistavat niin yhteiset retket kuin leijan lennätyskin.

Nonomiyan perhettä kuitenkin ravistellaan. Paljastuu, ettei Keita olekaan heidän biologinen lapsensa, vaan synnytyssairaalassa poika on vaihtunut alemmassa yhteiskuntaluokassa elävän Saikin perheen kanssa. Nonomiyan biologinen poika Ryusei (Shogen Hwang) on elänyt koko elämänsä elektroniikkakauppiaan poikana, eikä hänellä ole lainkaan samanlaisia koulutuksellisia lähtökohtia elämässä kuin Keitalla.

Perheet tapaavat, tutustuvat. Taustalla puidaan tilannetta oikeusteitse. Tärkeintä on kuitenkin isien ja äitien suhde poikiinsa – olivatpa nämä omaa lihaa ja verta tai vain henkisellä tasolla omia.

isansapoika_800

Isänsä poika käsittelee aihettaan lämmöllä ja hienovaraisuudella. Kumpi painaa vaakakupissa enemmän: samat geenit vai yhdessä vietetyt vuodet? Helppoa päätöksen teko ei ymmärrettävästi ole. Tarina ei missään kohti sorru antamaan yksiselitteisiä ratkaisuja, vaan kuvaa inhimillistä tuskaa japanilaisen pidättyväisesti. Äidit jätetään elokuvassa taustalle vaikka heidän tuskansa tuntuu olevan kaksin verroin kovempi – he joutuvat katsomaan sivusta miehen tekemiä päätöksiä vailla valtaa puuttua niihin. He näkevät lasten hädän eri tavoin kuin isät, mutta hakevat tukea toisistaan miesten räpisköidessä tunteidensa vallassa yksin.

Siksi elokuvan nimi onkin Isänsä poika. Sen keskiössä on isä ja se käsittelee miehen tunteita lapseensa ja samalla myös lapsen vankkumatonta rakkautta vanhempiaan kohtaan, huolimatta näiden ulospäin näyttävästä tunteiden kylmyydestä. Rakkaus omaan -tai omana pitämäänsä- lapseen kasvaa ihmisen sisällä ajan saatossa vaikka sitä ei itse haluaisikaan myöntää. Ryotan elämässä vaikuttaa myös oman isäsuhteen kylmyys ja tähän peilaten hän kasvaa elokuvan aikana niin ihmisenä kuin isänäkin.

Isänsä poika vetoaa vahvasti tunteisiin, mutta ei jää vetistelemään paikoilleen ja vellomaan melodraamaansa. Arkisuudessa sen vaikuttavuus piileekin.

© Päivi Laajalahti

[divider]INFO[/divider]

SOSHITE CHICHI NI NARU  Ohjaus ja käsikirjoitus: Hirokazu Koreeda
Pääosissa: Masaharu Fukuyama, Machiko Ono, Yoko Maki, Riri Furanki
Alkuperämaa: Japani 2013
Genre: Draama
IMDb

Kommentit