Jotain ilmassa (2012) ★★★

jotainilmassa

Nuoruudesta on vaikea päästä irti. Jotain ilmassa tarttuu nostalgian huumassa 1970-luvun alkuun, aikaan jolloin Pariisin kadut höyrysivät mielenosoituksen kaaottisissa tunnelmissa. Vapauden ja tasa-arvon aatteet on latistettu kyynelkaasulla, tunteen palo on jäänyt järjen alle ja valtiovalta haluaa lytätä kapinoivat nuoret tasapäistämisen uraputkeen. Elokuvan nuoret ovat täynnä aatteen paloa. Naiiveja, innokkaita, kirkasotsaisia – ja samalla niin kamalan teennäisiä, täynnä ideologiaa, joka jätetään elämän arjen tullessa kadulle roskan lailla pyörimään.

Taiteilijan elämästä haaveileva Gilles (Clément Métayer) on osa lukiolaisten aatteellista ryhmää – aika menee julisteita ja propagandalehtiä painaen ja jakaen. Samalla puhutaan silmät kuumina aatteesta, vallankumouksesta. Tupakkaa ja tajuntaa laajentavia aineita nautitaan kuin karkkia. Illat menevät kokouksissa tai coolisti punaviiniä nauttien, aika täyttyy merkityksellisistä keskusteluista. ”Televisio turruttaa kansan!”, Gilles toteaa, samalla kun ryhtyy työskentelemään isänsä alaisena – tuottaen tv-filmejä. Arki, vastuu ja elämän realiteetit iskevät pikkuhiljaa nihkeät kouransa jokaiseen, eikä se vähiten kolauta nuorten idealistien itsetuntoa. Gilles kokee paljon, mutta hänestä huokuu koko ajan tarkkailijan asema – vaikkakin poika kykenee vandaalitekoihin silmiään räpäyttämättä.

Elokuva herkuttelee boheemilla elämällä. 70-luvun nuoret aatteelliset muistuttavat paljon nykyajan hipstereitä (jotka imevätkin ahnaasti 70-luvun vaikutteita ironiseen tyyliinsä), mutta nykyajan hipstereitä ei aja mikään aate. Elokuvan nuoret ovat niin täynnä idealismia että se hymyilyttää. Ihminen, joka ei koskaan elämänsä aikana ole sitoutunut mihinkään ideologiaan, liikkeeseen tai elämäntapaan, ei pysty tätä ymmärtämään. Ideologian kiertäneitä ihmisiä käy sääliksi. Niin naiivilta kuin nuorten elämä tuntuukin (isän rahoilla on helppo reissata kuvaamassa työläisten elämästä kertovia dokkareita), tuntuu että se myös antaa paljon. Todellisen elämän tullessa aikuistuessa vastaan elämä tasapaksuuntuu. Jos et koskaan ole uskonut mihinkään muuhun kuin johonkin rock-bändiin, et oikeasti ole koskaan elänyt. Jos et ole punaviinipöllyissä koskaan väitellyt ystäviesi kanssa politiikasta klo 04 aamuyöllä, vaan olet elänyt aina samanlaisessa kuplassa, et tiedä mistään mitään. Näin elokuva tuntuu väittävän.

jotainilmassa2

Tarina kärsii hidastelusta, fiilistelystä. Se tuntuukin enemmän tunnelmapalalta, ja niin kovin ranskalaiselta. Se on melkein klisee itsessään, mutta onnistuu pitämään mielenkiintoa yllä nuorien tuntemattomien näyttelijöiden avulla. Tunnelmaa siivittää erinomainen musiikki; Tangerine Dream, Soft Machine, Syd Barret luovat kehykset nostalgian täyttämälle kuvastolle.

Kuvasto on kaunista. Se tarrautuu innolla väreihin, psykedeelisiin kuvioihin ja kauniisiin ihmisiin. Ollaan alasti. Meditoidaan takamus vilkkuen. Maalataan ja tehdään elokuvia. Meno on yhtä yllätyksetöntä kuin nykyäänkin. Pinnalla ovat maailman parantaminen, itämaiset uskonnot, meditointi. Samat aiheet joilla nykyään halutaan irrottautua massasta. Jotkut asiat eivät koskaan muutu. Nuoriso vain kuvittelee keksivänsä pyörän aina uudestaan. Elokuvan nuorissa on ironiaa loputtomiin, ohjaaja Olivier Assayas haluaa uida menneisyyteensä kipeästi.

Jotain ilmassa osoittaa myös, että ihmiskunta kiertää loputonta kehää, saavuttamatta mitään. 70-luvun nuoret ovat 2010-luvun päättäjiä, joilla on taloudellinen ja poliittinen valta. Mihin jamaan nämä radikaalit ovat maapallon saattaneet? Olisivatko elokuvan nuoret ylpeitä itsestään nähdessään toisensa nyt?

[vc_row][vc_column width=”1/1″][vc_text_separator title=”Info” title_align=”separator_align_center”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column width=”1/1″][vc_column_text]

Aprés mai  

  • Ohjaus: Olivier Assayas
  • Käsikirjoitus: Olivier Assayas
  • Pääosissa: Clément Metayer, Lola Créton, Felix Armand
  • Alkuperämaa: Ranska 2012
  • Genre: Draama
  • IMDb
[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column width=”1/1″][vc_separator][/vc_column][/vc_row]

Kommentit