New Year’s Eve (2011) ★

Viime vuonna julkaistu hurjan määrän nimekkäitä tähtiä yhteen vetänyt ensemble-elokuva Ystävänpäivä (Valentine’s Day) saa tänä vuonna jatkoa Uuden vuoden juhlinnan raameissa. Garry Marshallin ohjaama New Year’s Eve kuitenkin unohtuu toistamaan vanhoja kliseitä, eikä onnistu innostamaan edes komealla tähtikaartillaan.

Toisiinsa löyhästi kietoutuvat ihmiskohtalot ovat Ystävänpäivän tapaan aiheena myös New Yorkiin sijoittuvassa New Year’s Evessa. Uuden vuoden juhlintaa vihaava Randy (Ashton Kutcher) jumittaa hissiin söpön Elisen (Lea Michele) kanssa samalla kun hänen ystävänsä, avulias polkupyörälähetti Paul (Zac Efron) päätyy auttamaan Ingridiä (Michelle Pfeiffer) löytämään jälleen elämänilonsa. Kokki Laura (Katherine Heigl) on palkattu hoitamaan hienon seurapiirijuhlan tarjoilut, mihin esiintymään on tulossa hetken suurin rocktähti Jensen (Jon Bon Jovi). Toisaalla Sam (Josh Duhamel) tuskailee pöpelikössä mäsän autonsa kanssa, miten hän pääsisikään ajoissa takaisin Manhattanille ja Claire (Hilary Swank) puolestaan johtaa Times Squarella keskiyön pallon tipahtamista, eikä kaikki tietenkään mene ihan nappiin.

Sairaalamiljöössä iäkäs Stan (Robert De Niro) haluaisi nähdä vielä kerran elämässään pallon tipahtavan ja hänestä huolehtii ystävällinen hoitsu Aimee (Halle Berry). Byrnet (Jessica Biel ja Seth Meyers) sekä Schwabit (Sarah Poulson ja Til Schweiger) ovat viimeisillään raskaana ja heidän välilleen rakentuu kilpailuasetelma, kenen vauva syntyykään ensimmäisenä vuoden 2012 puolella. Kim (Sarah Jessica Parker) ja hänen tyttärensä Kim (Abigail Breslin) puolestaan keskustelevat siitä, saako teini-ikäinen tytär lähteä kavereidensa kanssa keskiyöllä Times Squarelle.

Olikohan siinä kaikki?

New Year’s Evessä tarinat pyrkivät olemaan sydämellisiä ja symppiksiä, mutta lässähtävät ikävästi muovisuuteensa ja kliseisyyteensä. Kokonaisuudesta puuttuu yllätyksellisyys, sillä tarinat eivät risteä tarpeeksi ja tarpeeksi mielenkiintoisilla tavoilla. Lisäksi pikkutarinat hahmoineen ovat niin alleviivaavan yksiulotteisia, että niistä tekisi mieli ottaa kiinni ja vääntää lankoja edes hieman mutkille.

Ainoa tarinoista, jossa oikeasti on jotain yritystä, on Efronin ja Pfeifferin kertomus, missä he kiertävät ympäri Manhattania keksimässä Ingridille uusia kokemuksia. Tämä epäsuhtainen ystävyys onkin elokuvan piriste kaavamaisten ja epäkiinnostavien ihmissuhteiden joukossa.

New Year’s Eve on romanttinen komedia sen heikoimmassa merkityksessä. Vaaleanpunaiseen hattaraan kiedottu kokonaisuus ei saa tuulta purjeisiinsa missään vaiheessa ja läjä laatunäyttelijöitä menee sen mukana aivan hukkaan. Eikä Nivean mainokselta näyttävä Times Square nosta tarinan tasoa lainkaan.

_________________________________________________________________________________________________