Oblivion (2013) ★★★

oblivion

Tom Cruise juoksee taas. Tällä kertaa maisemana toimii raunioitunut maapallo ja maailma jonka visualisoimisessa ohjaaja Joseph Kosinski on onnistunut erinomaisesti. Oblivion kertoo yksinäisyydestä, epäilyksistä ja ihmiskunnan tuhosta. Se lumoaa ulkoasullaan ja on puhdas scifi-elokuva, ilman turhia krumeluureja, ollen yhden korjausmiehen nostalgiatrippi ihmisyyteen.

Maapallo on pistetty palasiksi, ulkoavaruudesta tullutta vierasta lajia vastaan käyty sota on vaatinut veronsa. Ihmiskunta voitti, mutta millä hinnalla? Sodassa käytetyt ydinaseet ovat tehneet maapallosta elinkelvottoman, ja ihmiset ovat paenneet Saturnuksen kuussa sijaitsevalle avaruusasemalle – imien energiaa merestä. Jack Harper on maapallon viimeisiä ihmisiä, tehtävänään ylläpitää ja korjata energiaa tuottavia suurlaitoksia suojelevia droneja. Vieraat avaruusoliot sabotoivat lentäviä partiorobotteja parhaansa mukaan, elämä maapallolla ei ole helppoa. Harper asuu pelkistetyssä ja huippumodernissa asunnossa yhdessä työparinsa, Victorian (Andrea Riseborough) kanssa. Työläisten muisti on pyyhitty, muistikuvat ulottuvat vain muutaman vuoden päähän nykyisyydestä. Tämä ei estä Harperia uneksimasta menneestä maailmasta, ja naisesta.

Maapallon kahden viimeisen ihmisen elämä tuntuu yksinäiseltä, kliiniseltä ja pelottavalta. Harper haikailee entisten aikojen perään kuten vain amerikkalainen voi, käymällä raunioituneella jalkapallostadionilla. Harper kerää partiomatkoiltaan tavaroita, piilottaen nämä omaan piilomajaansa järven rannalle, kuunnellen vinyylejä ja odotellen komennusta joka muuttaa kaiken. Aika on käymässä vähiin, Harperin ja Victorian on määrä suunnata odottavalle avaruusasemalle muiden seuraan hyvin pian. Kaikki kuitenkin muuttuu kun taivaalta rysähtää pelastuskapseli, ja Harperin elämä kääntyy ylösalaisin.

Oblivionin suurin voima on lumoavassa kuvastossa. Taivaalla leijuva asunto uima-altaineen on tulevaisuuden unelma joka kelpaisi useimmille, valkoiset pelkistetyt värit asuissa ja kulkuvälineissä, kiiltävät pinnat tietokoneissa ja maapallon tuhottu autiomaan ilme ovat kovassa kontrastissa tulevien tapahtumisen kanssa. Kosinskin kynäilemästä sarjakuvasta ideansa saanut elokuva onkin ohjaajansa näköinen, Tron: Legacyn tapaan se on sliipattu ydintuhon keskelläkin, tarjoillen visuaalisesti nautintoa hakeville mannaa koko rahan edestä. Toiminta on komeaa, partiohelikopteri lentää sujahdellen kapeissa kanjoneissa, tekee päätähuimaavia syöksyjä kohti maata, ja Cruise esittelee parhaita liikkeitään minkä kerkeää.

Elokuvan ongelmaksi muodostuu sen kömpelö tarina. Ydintuhosta, ihmiskunnan viimeisestä ponnistuksesta ja rakkaudesta olisi tullut hieno elokuva näillä eväillä – se kompastuu turhaan paukutteluun ennen hienoa loppuaan. Napsimalla löysät pois elokuvan pituudesta olisi voinut nipistää runsaasti, keskittyen tarinan ytimeen, ja jättäen tilaa tunteille. Nyt elokuva hairahtuu liikaa raiteiltaan yrittämällä tuoda mukaan liikaa toimintaa perinteisemmässä muodossa, vieden tappelun perustasolle. Henkilökohtaisesti pelottavin vastustaja löytyy robottimaisista droneista, jotka melkein Robocop-elokuvan tapaan osoittavat että koneet ovat se ihmiskunnan pelottavin luomus. Valkoinen pallo, jonka suunnattomat aseet on kohdistettu naamaasi kunnes skanneri tunnistaa sinut ystäväksi, on tilanne johon kukaan ei haluaisi joutua. Tätä kohtausta vasten perinteisempi tulitaistelu tuntuu väsyneeltä ja valjulta. Oblivion on kaunis, kiinnostava ja mahtipontinen hanke. Sen maailma vie mukanaan, vaikkakin hieman liian pitkäksi aikaa.

© Ursula Borg

Oblivion Ohjannut: Joseph Kosinski
Käsikirjoittanut: Joseph Kosinski
Pääosissa: Tom Cruise, Olga Kurylenko, Morgan Freeman
Genre: Scifi / Toiminta
Alkuperämaa: USA 2013.
IMDb.

Kommentit