Only God Forgives (2013) ★★★★★

onlygodforgives_featured_62

Nicolas Winding Refnin ohjaama Drive oli vuoden 2011 elokuva. Se toi ohjaajalle Cannesissa parhaan ohjaajan palkinnon ja koko elokuvamaailma kohisi tuosta väkivaltaisesta rikosdraamasta vuoden parhaana elokuvana.

Tällä kertaa Refn vie katsojansa Bangkokiin thainyrkkeilykehien laidoille. Ohjaajan itsensä käsikirjoittama elokuva tihkuu väkivaltaa, kostoa ja oikeutusta sekä häiriinnyttäviä henkilöhahmoja. Paketti on kiedottu äärimmäisen voimakkaan visuaalisuuden käärepaperiin, sillä geometristen kuvioiden peittämät seinätapetit vyöryvät voimakkaan musiikin säestyksellä katsojan sisimpään ahdistavan synkkinä, aivan kuin päähenkilön elämä.

Wanna fight?

Vähäpuheinen Julian (toista kertaa Refnin kanssa yhteistyötä tekevä Ryan Gosling) työskentelee Bangkokin alamaailmassa järjestäen veljensä Billyn (Tom Burke) kanssa thainyrkkeilyotteluita. Ja on mukana liiketoiminnassa muutakin, huumeita muun muassa.

Billy on väkivaltainen ja arvaamaton, ja kun hän raiskaa ja murhaa nuoren prostituoidun tytön, alkaa koston kierre, jolle ei meinaa tulla loppua. Poikien äiti Crystal (Kristin Scott Thomas, joka määrittelee roolisuorituksellaan uudelleen termin ”narttu”) lentää Julianin tueksi jakamaan oman käden oikeutta – mutta kuka lopulta päättääkään sen, ketä rangaistaan?

Upea Kristin Scott Thomas - täydellinen narttu äidiksi
Upea Kristin Scott Thomas – täydellinen narttu äidiksi

Poliisin puolella oikeutta jakaa ilmeetön Chang (Vithaya Pansingarm), joka on katkenneine miekkoineen vanhan ajan samurain ilmentymä, joka yhdellä tarkalla iskulla neutraloi vastustajansa ja itse väistää kaikki iskut. Hän on elokuvan pyöveli, oikeuden jakaja, joka ei anna anteeksi. Kuten elokuvan nimikin kertoo, anteeksi antaa vain jumala.

Kaikki kietoutuu Julianin hiljaisen hahmon ympärille. Hämäräperäiset unijaksot avaavat hänen päänsä sisältöä. Viittaukset insestiin taustoittavat Julianin itsensä rankaisemiseen tähtäävää itseinhoa ja seksuaalista pidättäytymistä. Gosling tuo Julianin itseään henkisesti syyllisenä pitävän, tuomiolle haikailevan ja kompleksisen hahmon katsojan ihmeteltäväksi hienovaraisilla tunnetilojen vaihteluilla, pienillä ja lähes huomaamattomilla kasvolihasten liikkeillä, jotka korvaavat dialogin vähyyttä.

Dialogin vähyys tekee elokuvasta raskaan seurata, sillä tarinaa kertovaan kuvastoon täytyy keskittyä aivan erilaisella intensiteetillä kuin runsaasti puhetta sisältävään elokuvaan. Katsojaa saattaa haastaa myös tarinan ultraväkivaltaisuus. Refn ei päästä katsojaansa millään tasolla helpolla. Onko esimerkiksi Chang miekkoineen lopulta vain Julianin päänsisäinen, kuvitteellinen rankaisija?

Only God Forgives on kiehtova, ahdistava, kaikin tavoin huikea elokuvakokemus, mestariteos, jota ei kuitenkaan tee mieli ihan heti nähdä uusiksi.

[vc_row][vc_column width=”1/1″][vc_text_separator title=”Info” title_align=”separator_align_center”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column width=”1/1″][vc_column_text]

Only God Forgives 

  • Ohjaus ja käsikirjoitus: Nicolas Winding Refn
  • Pääosissa: Ryan Gosling, Kristin Scott Thomas
  • Alkuperämaa: Ranska / Thaimaa / USA / Ruotsi 2013
  • Genre: Rikos / draama / trilleri
  • IMDb
[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column width=”1/1″][vc_separator][/vc_column][/vc_row]

Kommentit