Robocop (2014) ★★★

robocop2014

Voiko José Padilhan ohjaamasta elokuvasta puhua vertaamatta sitä alkuperäiseen, vuonna 1987 ilmestyneeseen versioon? Pitäisikö myös tunnustaa heti kättelyssä että en ole koskaan lämmennyt Paul Verhoenin teokselle? Sen vaikutus elokuvataiteeseen on merkittävä, ja se käsittelee tulevaisuuden dystopiaa hienosti, purevalla satiirihampaalla varustettuna. Siitä huolimatta en ole koskaan – rakastanut – sitä. Niinpä pystyn antamaan tilaa uusintaversiolle, ja ihailemaan sen omia ansioita.

Kysymys kuuluu, pitääkö toimijalla olla tunteita? Yhdysvallat hoitaa sotaleikkinsä ulkomailla huippuunsa viritettyjen robottien avulla. Nämä tekevät päätöksiä kylmästi tilanteita analysoiden, ja ovat äärettömän tehokkaita. Omalla maaperälle ei kuitenkaan haluta minkään mallisia vieteriniskoja kansalaisia paimentamaan poliisin univormussa. Klassinen iso paha yritys Omnicorp johtajansa Sellarsin (Michael Keaton) johdolla on dollarinkuvat silmissään kuitenkin toista mieltä. Täydellinen mahdollisuus yhdistää mies ja kone tulee kun hieman kuumakallena tunnettu Alex Murphy (hyvin rooliinsa istuva Joel Kinnaman) joutuu napit vastakkain rikollisliigan pomon kanssa. Jälki on rumaa. Tuloksena on periaatteessa robottiruumis, jonka sisällä on ajatus miehestä.

Mutta ihmismieli on vahvempi kuin kone. Murphyn oma tahto ja muistot asettavat rajoituksia halutulle robottimaiselle logiikalle. Kehitysvastuussa oleva Gary Oldmanin esittämä Tri Norton taistelee omaa moraaliaan vastaan. Noin sekunnin. Missä vaiheessa mies häviää ja kone ottaa vallan? Elokuva keskittyy yllättävän paljon tutkimaan metallikehon sisällä olevan Murphyn aivoituksia. Samalla niitä on koko ajan vähemmän ja vähemmän. 2014 Robocop on teemaltaan aineettomampi, tunteettomampi kuin edeltäjänsä – oma valta yritetään riistää pois kunnes jäljelle jää kirjaimellisesti vain kuori.

robocop2014_2

Poliisi, joka omaa robotin kyvyt mutta ihmisen mielen, valloittaa kansan. Murphy on hitaampi kuin tarkoitusta varten kehitetyt robotit, ei yhtä tehokas. Kansa luottaa ihmisen kykyyn punnita asioita, asettaa näille jokin moraalinen paino. Samalla se unohtaa, että samaa kättä ohjaavat omat tunteet ja lähtökohdat – siis myös viha, katkeruus ja kiukku. Tunteet joita robotilla ei ole. Haluatko sinä kaduillesi stressaantuneen poliisin joka ei nukkunut edellisenä yönä ongelmiensa vuoksi, vai vailla tunteita olevan, väsymättömän robotin?

Samuel L. Jacksonin hahmon luotsaama tv-ohjelma on sarkastista patriotismia parhaimmillaan. Hirvittäväksi asian tekee se, että ne muistuttavat kiusallisen paljon nykypäivänä nähtäviä tiettyjä ohjelmia. Taide matkiii todellisuutta tavalla jota ei halua nähdä.

Parhaimmillaan Robocop on ponnistaessaan toimintaan. Se kumisee komeasti. Robocopin askeleet ovat jykevät ja tuntuvat selkärangassa. Pitäisikö melkein puhua robottipornosta? Ohjaaja Padilha on osoittanut että jämäkkä, nopea toiminta on hallussa. Ammuskelukohtaukset ovat suorastaan runoutta, sellaista joka saa räiskintäpelejä pelaavan arvostelijan pyörimään istuimellaan onnesta. Sulavaa, napakkaa, siitä ei meinaa saada tarpeekseen. Siksi onkin harmi, että juuri suoraa toimintaa ja hönttiä huumoria ei ole elokuvassa tarpeeksi. Se ottaa itsensä jopa liian vakavissaan; antaen hieman periksi yrittäessään pilkata modernia yhteiskuntaa. Siitä huolimatta Robocop on sulava ja onnistunut, sellainen jota ei voi huonoksi uusintaversioksi kutsua vakavissaan.

© Ursula Borg

[divider]INFO[/divider]

ROBOCOP  Ohjaus: José Padilha
Käsikirjoitus: Joshua Zetumer
Pääosissa: Joel Kinnaman, Gary Oldman, Michael Keaton
Alkuperämaa: USA 2014
Genre: Toiminta / Draama
IMDb

Kommentit