The Great Gatsby – Kultahattu (2013) ★★★★

thegreatgatsby

F. Scott Fitzgeraldin suuri amerikkalainen romaani, The Great Gatsby – Kultahattu, on tuotu valkokankaalle viisi kertaa. Yksikään näistä tulkinnoista ei ole saavuttanut kriitikoiden varauksetonta ihailua. Kirja tuntuu elävän omaa elämäänsä, ja on aikojen saatossa muodostunut ylitsepääsemättömäksi haasteeksi elokuvantekijöille, se tuntuu olevan mahdoton tulkittava. Rinnastus kirjaan tuntuu epäreilulta, ja ohjaaja Baz Luhrman onkin vienyt oman tulkintansa toiseen äärilaitaan, pistänyt siihen kierroksia, glitteriä ja hurlumheitä siinä määrin, että elokuvaa katsoessa kirja ei tule mieleen kertaakaan. Tällä kertaa se on hyvä asia. Teatraalinen, yliampuva ja erikoinen tulkinta klassikosta tuo valkokankaalle räjähtävän oopperan, joka on omassa outoudessaan  virkistävä.

Tarina kerrotaan takaumien kautta, kun alkoholismista ja pienimuotoisesta hermoromahduksesta parantolaan tervehtymään päätynyt Nick Carraway (lapsenomaisesti kaikkea ihmettelevä Tobey Maguire) ryhtyy kirjoittamaan tarinaansa auki kirjan muodossa. Se on tarina mahdottomasta, kaikennielevästä rakkaudesta, ihmisten hulluudesta, rikoksesta ja 1920-luvusta; ajasta jolloin ihmiset elivät epätoivoisesti kuin viimeistä päivää.  Kaiken keskellä on hieman syrjään vetäytyvä, salaperäinen mutta käsittämättömän charmantti ja karismaattinen Gatsby. Sanat tippuvat Carrawayn suusta, toisinaan kirjaimellisesti, leijuen pitkin valkokangasta – elokuvan voima on näyttävyydessä, kauneudessa, siinä missä kirja lumoaa itse tarinalla.

 

Se oli niitä harvinaisia hymyjä, jotka ovat äärettömän rauhoittavia ja joillaisia ei tapaa useammin kuin neljä, viisi kertaa elämänsä aikana.

Leonardo DiCaprio on nykynäyttelijöistä luultavasti ainoa, joka pystyy tulkitsemaan Jay Gatsbya näin vaivattomasti. Luontaisella karismalla siunattu näyttelijä todellakin väläyttää parhaan miljoonan dollarin hymynsä kohtauksessa, jossa Carraway ja Gatsby tapaavat ensimmäisen kerran. Ilotulitukset räjähtelevät taustalla, musiikki pauhaa – tilanne summaa Gatsbyn sekunneissa. Yläluokkaisen New Yorkin eliitin keskellä Gatsby on mies, joka on tehnyt rahansa itse, tavalla jota moni ei tiedä. Suureellisia juhlia järjestävä mies on äkkirikkaan perikuva, hieman vulgaari, ylitseampuva ja rahojaan auliisti esittelevä mies, jonka motiivit ovat kuitenkin hyvin henkilökohtaiset. Kaiken kimalluksen keskellä tarinasta löytyy myös inhimillinen puoli. Carrawayn serkku Daisy (Carey Mulligan) on naimisissa pedistä petiin hyppivän Tomin (ilkeä Joel Edgerton) kanssa; liitto on tyypillinen kompromissi. Miesten avioliiton ulkopuolisista seikkailuista ei puhuta, pää pidetään pystyssä ja näytetään ulospäin yhtenäistä rintamaa. Juuri tämä yläluokkainen kylmyys, aseman ja naaman säilyttämisen vimma, on lopulta myös asia joka saa aikaan tarinassa ratkaisevan käänteen.

Luhrman johdattelee katsojaa kädestä pitäen pitkin Gatsbyn juhlia. Se tunkee valkokankaalle niin paljon tavaraa, että kaikkea ei pysty edes sisäistämään kerralla. Glitteriä, tanssijoita, musiikkia, juhlijoita, sampanjaa, rietastelua – kyseessä on suuri rakennelma peilejä ja savua, jonka avulla katsoja harhautetaan hieman pois siitä tosiasiasta, että itse elokuvan ydin on ohut. Se on pinnallinen.  Se on yhtä epätoivoinen ja täynnä kiihkoa kuin 20-luku, aika johon elokuva sijoittuu. Heppoisuudestaan, ja alleviivaavasta säihkeestä huolimatta, elokuva onnistuu hurmaamaan ne ihmiset jotka rakastavat visuaalisuutta. Siksi elokuva voi iskeä katsojaan kuin kymmenen lekaa, jos oikea ihminen antaa sille mahdollisuuden. Luhrmanin tyyli ei ole koskaan sopinut kaikille, mutta toisaalta mies on juuri oikea ohjaaja vääntämään 20-luvun raivon elokuvaksi – alkuperäisteos täytyy unohtaa, laittaa kiltisti sivuun ja lukea omana kokonaisuutenaan.

The Great Gatsby on elokuva, joka tulee vaikuttamaan muotiin ja sisustukseen. Sen Art Decoa vapaasti vääntelevä tyylittely tulee näkymään trendeissä. Puvustaja Catherine Martin on ollut vastuussa loisteliaista, kauniista ja hurmaavista asuista tälläkin kertaa. Luhrmanin luottosuunnittelija on aiemmin luonut ylelliset asut myös Moulin Rougeen, Romeo + Juliaan sekä Australiaan. Kultahattu onkin teoksena kiinnostavampi tulkintana epätoivosta yhdistettynä rahaan; se kimmeltää, koheltaa ja säntäilee vähän joka suuntaan samalla tavalla kuin tarinan epätoivoinen rakkaus. Sen selkäranka on hukassa, mutta siihen tuo käsittämätöntä ryhtiä luultavasti vuoden paras soundtrack, josta vastaa Jay-Z. Rytmit mukailevat 20-luvun tunnelmaa, tuoden Beyoncen, Florence and the Machinen, The XX:n, Lana Del Reyn ja Jay-Z:n tulkintoihin oman kierteensä. Musiikki vie mukanaan, elokuvan jälkeen jokainen haluaa bailata kuten vain Jay Gatsbyn bileissä voi.

Epätoivoinen rakkaustarina tuo herkkyyttä kaiken kimalluksen keskelle.

Siinä missä lavastus, puvustus ja musiikki ovat elokuvan kiistattomia vahvuuksia, jää näyttelijäpuolelle hieman toivomisen varaa. DiCaprio on suorituksellaan ylivertainen, mutta jättää ehkä säihkeellään toiset varjoonsa. Mulligan on roolissaan herkkänä unelmien kohteena tällä kertaa hieman hukassa. Haavoittunut lintu jonka sydän voi olla täyttä kultaa tai jäätä, on rooli joka ei aukene helpolla. Toisaalta uusi tulokas Elizabeth Debicki on hurmaava viileänä poikatyttönä, golfaaja Jordan Bakerina. Tasavarmaa jälkeä tekee aviomiestä esittävä Edgerton, joka ilkeilee ja käyttäytyy ylipäätänsä huonosti – pahiksena on yleensä helppo olla. Maguire on liian sinisilmäinen, suuren kaupungin ihmeitä liian viattomasti ihmettelevä mies, jonka suoritus kiikkuu karikatyyrin rajoilla. Hermoromahduksessaan pyöriskelevä Carraway on jämäkämpi, rähjäinen ote tuntuu sopivan Maguirelle paremmin.

Pienistä tarinallisista notkahduksista huolimatta The Great Gatsby – Kultahattu on hieno tulkinta mahdottomasta romaanista, jos tarinan alkuperää pitää pohtia. Silmille tuleva, armotta ylitse vyöryvä ja glitteriä aivoihin tunkeva elokuva aiheuttaa halun kietoutua pinkkiin hattarapilveen, pistää tiara päähän ja juoda lasillinen sampanjaa – kunnes tuskainen loppu saa otteen katsojasta.
Jäljelle jää hieman väsähtänyt, hengästynyt olo, siltä tuntuu kun haaveet murskataan jalkoihin ja elämän raadollisuus voittaa, jälleen kerran.

© Ursula Borg

The Great Gatsby
Ohjaus: Baz Luhrman
Käsikirjoitus: Baz Luhrman, perustuu F. Scott Fitzgeraldin romaaniin.
Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Carey Mulligan, Joel Edgerton, Tobey Maguire
Alkuperämaa: Australia/ USA  2013
Genre: Draama / Romantiikka
IMDb

Kommentit