To the Wonder (2012) ★★★★

tothewonder

Alati eteenpäin soljuva, irrallinen ja hieman etäinen To the Wonder haluaa kertoa katsojalle jotakin. Ohjaaja Terrence Malick tuntuu kadonneen oman päänsä sisäiseen maailmaansa siinä määrin, että katsojan voi olla vaikea samaistua, saati lumoutua tarinasta, jonka ohjaaja haluaa kertoa. Haaveilevasti, kuiskaten kerrottu tarina kieppuu, katoaa maisemiin ja tulee uudestaan esiin pieninä lauseenpätkinä, ollen tyyliltään hyvin Tree of Lifen kaltainen kokemus. Riippuukin täysin katsojasta onko Malickin uusin elokuva hurmaava, vai pelkästään turhauttava ja tylsä.

Romanssi syntyy Pariisissa, jossa nimetön insinööri (hyvin vaitonainen Ben Affleck) rakastuu yksinhuoltaja-äitiin (alati kieppuva Olga Kurylenko). Pari rakastuu kaupungin silloilla, puistoissa ja lopulta hurmaavassa, rannikolla sijaitsevassa Mont-Saint Michelissä. Kamera seuraa pariskuntaa vaitonaisena, kuvaten yhtä paljon rantaan soljuvaa merta, maata, jalkoja ja yksityiskohtia kuin itse pääparia. Dialogia on vähän, Affleckin hahmo on taustalla ihailevana ja vakaana miehenä, rakastaen villiä luonnonlasta joka janoaa elämää ja ilmeisesti haluaa vain kieppua joka paikassa niin että kun liike lopulta pysähtyy, tuntuu se pysähdyttävän koko elokuvan. Mies on pari vakaita käsiä, jonka sisällä levoton ja herkkä mieli liikkuu.

Javier Bardem pyöriskelee uskonkriisissään.

Pariskunta muuttaa Yhdysvaltoihin, Pariisin urbaanin rosoisista maisemista rumaan omakotitaloon. Kaikki kärjistyy. Esikaupungin kova valo, arki, kauneutta janoavan ja dramaattisuuteen taipuvaisen naisen, mieli ei näytä kestävän muutosta. Rakkaus on ylitsevuotavaa, mies vaitonainen ja passiivinen hahmo – Affleckin työ on periaatteessa seisoa sivussa, näyttää jämerältä ja toimia kehyksenä ajatusmaailmaltaan paljon vapaammalle naiselle. Nainen on rakkaudessaan ylivertainen, nojautuen ja ripustautuen mieheen. Asetelma on melkein kliseemäinen, hieman sekopäinen nainen, vakaa mies ja parisuhde joka on luotu epäonnistumaan. Mies on etäinen, melkein tunteeton, verrattuna kieppuvaan, maailmaa syleilevään naiseen. Puhetta ei tarvita, elokuva on katkelmia elämästä, ja hyvin raskasta katsottavaa jos tarinaan ei pääse sisälle.

Jumala on läsnä tarinassa vahvasti. Luonnon ja elämän ihmettä peräänkuuluttaa myös Javier Bardemin esittämä pappi, joka näyttää kulkevan päämäärättömästi kirkkoa ympäröivällä asuinalueella. Mies pyöriskelee epäilyksiensä kanssa, etsien jumalaa, kyseenalaistaen uskonsa ja etsien henkeä odottamattomista paikoista. Papin empatia on hienovaraista, mutta se on olemassa. Tuntuukin että Bardemin hahmo etsii jumalaa vääristä paikoista, vaikka kaikki tarvittava on miehen itsensä sisällä. Irrallisia tarinoita yhdistää vaitonainen kerrontatyyli, henkäyksen omaisesti lausutut pienet lauseet eivät meinaa edes välittyä katsojalle saakka, ne eivät ole kovin loogisia vaan eräänlaisia runonkatkelmia – hajanaista tajunnanvirtaa hahmojen pään sisältä.

Rakkaus, jumala, kaipuu – Malick tuntuu pyörivän itsepintaisesti itseään askarruttavien teemojen ympärillä tavalla joka ei viehätä kaikkia. Se on vähäeleisyydessään intohimoinen, mutta tuntuu rakastavan enemmän itseään ja pyöriskelee (myös kirjaimellisesti) liikaa tunnelmapaloissa – hukaten katsojan mielenkiinnon jonnekin kymmenestä viljapellosta. Kuvankaunis elokuva ajaa katsojansa melkein transsinomaiseen tilaan, jos sille antaa mahdollisuuden. Heikoimmillaan elokuva kyllästyttää ja turhauttaa, To the Wonder ei päästä helpolla, eikä pysty koskaan olemaan elokuva joka miellyttäisi suurta yleisöä. Sitä tajutakseen tai arvostaakseen ei tarvitse olla näennäisesti järjettömien taide-elokuvien ystävä, mutta siitä nauttiakseen pitää osata pysähtyä.

To the Wonder Ohjannut:Terrence Malick
Käsikirjoittanut: Terrence Malick
Pääosissa: Olga Kurylenko, Ben Affleck, Rachel McAdams, Javier Bardem

Alkuperämaa: USA 2012.
IMDb.

Kommentit