Elokuvavuosi 2011: Komedia on taitolaji
Ahdistuneita duunareita jotka haluavat listiä pomonsa, huonosti käyttäytyviä morsiusneitoja, avaruusolioita jotka tupakoivat ja norjalaista ahdistusta. Vuonna 2011 Filmitähteä hihitytti useampikin asia ja lähtökohdat olivat mielenkiintoisen moninaiset. Perinteiset äijäkomediat epäonnistuivat tänä vuonna surkeasti; Hall Pass ja Hangover II olivat suorastaan nolon huonoja ja esiin nousikin virkistävä kokoelma uusia vaihtoehtoja jättäen huonommat taakseen.
Paul nauratti ainakin scifinörttejä humoristisella kuvauksellaan nörttimiehistä ja Headhunters onnistui kirvoittamaan mustalla huumorillaan ja mitä omituisimmilla tilanteillaan enemmän naurua kuin moni komediaksi tarkoitettu tekele. Kaameat pomot, joka oli allekirjoittaneen suosikkikomedia tänä vuonna, nauratti minut alas sohvalta ja vuoden komediakuninkaaksi on nimettävä Jason Bateman joka hurmasi elokuvissa Change-Up, Kaameat pomot ja Paul, tehden kolme onnistunutta komediaa…
Neuroottisen ja viiltävän älykkään komedian taitaja, Woody Allen, onnistui suitsimaan neuroosejaan onnistuneesti, luoden komedian joka syleilee Pariisia jokaisella solullaan. Se sisältää herkullisia tilanteita joita ei alleviivata mutta jotka katsoja voi tunnistaa omasta elämästään. Epätodennäköinen onnistuja Owen Wilson saa ympärilleen kehykset joissa miehen komiikan taju pääsee erinomaisesti esille, ajoitus on täydellistä ja elämän katkeruus ja haaveet selvästi nähtävillä. Ja kaikki tämä on hauskaa, pieni välke silmäkulmassa tehtyä, hienostunutta ja ironista.
Romanttinen komedia joka ei ällötä sokerisuudellaan? Kun koko genre on pilattu tusinatekeleillä ja kloonimaisilla tarinoilla on Hölmö hullu rakkaus kuin tuulahdus raikasta ilmaa. Keski-iän kriisissä piehtaroiva mies on suorastaan klisee mutta elokuva onnistuu tarttumaan aiheeseen raikkaalla otteella ja höystämään tarinaa erinomaisilla näyttelijävalinnoilla. Se on fiksu ja aikuiseen makuun tehty komedia joka naurattaa mutta on yllättävän tarkkanäköinen ja romanttinen miellyttääkseen laajempaakin katsojakuntaa.
Morsiusneitojen huumori ei uppoa kaikkiin. Välillä se oli noloa, tyhmää ja suorastaan alatyylistä vessahuumoria ja pitäisikin kysyä onko se hauskaa siksi että se tapahtuu naisten toimesta? Allekirjoittanut ärsyyntyi elokuvasta välillä aidosti mutta puolueettomasti ajateltuna elokuva nousee vuoden parhaiden komedioiden joukkoon kevyesti. Morsiusneitojen tenho ja voima lepää vakaasti mahtavan näyttelijäkaartin harteilla, Wiig on ylitsevuotavan hyvä mutta myös ärsyttävä joka hurmaa ja kiukuttaa samanaikaisesti. Huumori on roisia, tapahtumat hyvinkin aitoja ja erilaisuudellaan se nousee esiin massasta. Komedia on vaikea laji mutta nämä naiset taitavat sen.
Oli kyllä harvinaisen hyvä komediavuosi. En muista, koska viimeksi olisi päässyt nauttimaan noin hyvistä komedioista. Ja mulla on jopa vielä Horrible Bosses ja Paul katsomatta. Mutta noista kolmesta erikseen esitellystä olisin voinut valita minkä vaan, mutta komedian saralla Bridesmaids oli kyllä mahtava. Siinä tämä allekirjoittanut meinasi tippua tuolilta, vaikka en normaalisti pissakakkahuumoria arvostakaan.
Satu:Minulle Morsiusneidot oli vähän liikaa, ei ollut siis omia suosikkejani ;O) Mutta Kaameat pomot, aijai, suosittelen lämpimästi ;O)
Kuten iloisten yllättäjien kohdalla mainitsin, minulle vasta jokin aika sitten näkemäni Morsiusneidot toimi reilusti odotettua paremmin. Headhunters on myös mainitsemisen arvoinen.
Kaameat Pomot sai nauramaan makeasti ja Midnight in Paris niinikään kuuluu vuoden suosikkeihini.
Muita minulle maistuvia komediasuosikkeja viime vuodelta olivat aiemmin syksyllä Englannissa näkemäni Zombielandin tekijöiden uusin elokuva 30 Minutes Or Less sekä Topher Gracen tähdittämä Take Me Home Tonight, joista ei kumpikaan tainnut saada Suomessa edes teatterijulkasua..
Paul oli pettymys tekijöiden aiempiin elokuviin verrattuna, joten jäämme odottamaan ns. Kolmen maun Cornetto-trilogian viimeistä osaa, The World’s Endiä… josko se täyttää toiveet loistavien Shaun of the Deadin ja Hot Fuzzin jälkeen.
Paulista kommentoisin sen verran, että itse pidin siitä muuten, mutta itse Paul oli siinä huonointa, sillä amerikkalaistunut pilvenpössyttelijäalieni ei vaan toiminut – minulle. Ja kun ajan mittaan minulle on alkanut kehittyä lievä Seth Rogen -allergia (aikaisemmin pidin äijästä), tämä ei auttanut asiaa ollenkaan. Pegg ja Frost ovat mainioita ja pelastavat Paulissa paljon!
Jyri:Headhunters ei lienee edes tarkoitettu komediaksi mutta niin se vain nauratti..30 minutes or less on nähty mutta minulle se oli pettymys enkä oikein syttynyt sille. Kuten PaiviL alla toteaa, olen samaa mieltä, Paul oli mahtava kokemus minulle mutta itse alien oli ärsyttävyyden huippu, muuten elokuva oli minusta mahtava ;O)
PaiviL:Samaa mieltä, tosin pidän Rogenista, mutta itse alien oli tökerö ja leffan ehdottomasti huonoin osa.