Elokuvavuosi 2011: Vuoden Parhaat elokuvat

Vuoden parhaimman elokuvan tittelistä taistelu on kovaa. Ei valitseminen ole helppoa Oscareissa, mutta ei se ole pienemmissäkään piireissä. Vuonna 2011 ensi-iltansa sai koko joukko elokuvia, jotka ihastuttivat, kummastuttivat, liikuttivat ja kauhistuttivat. Filmitähden listalla parhaimpien joukkoon pääsivät vain ne elokuvat, joilla oli todella vaikutusta. Elokuvat, jotka jäivät kaivertamaan mielen pohjalle pidemmäksikin aikaa kuin vain elokuvateatterin portaita laskeutumisen ajaksi.

Alkuvuonna tuli nähtyä putkeen useita ahdistavia elokuvia. Niistä ensimmäisiä oli Danny Boylen kiihkeällä rytmillä kertoma tarina nuorukaisesta, joka joutui taistelemaan luonnonvoimia vastaan aivan yksin. 127 Hours on piinaavan jännittävä ja James Francon tähänastisen uran ylittämätön kohokohta. Toinen ilmat keuhkoista puristava elokuva oli Darren Aronofskyn  ohjaama balettitrilleri Black Swan. Tsaikovskin sävelten siivittämä draama oli yksi vuoden ehdottomasti komeimpia elokuvia. Näiden kahden jälkeen nähty, Coenin veljesten ohjaama True Grit tuntui yllättävänkin kevyeltä palalta. Mustan huumorin täyttämän länkkärin ehdoton kohokohta oli loistavan pääosasuorituksen tehnyt nuori Hailee Stainfield.

Pedro Almodóvar taitaa kieroutuneiden tarinoiden kerronnan, eikä siitä tehnyt poikkeusta häiriinnyttävä trilleri Iho jossa elän. Täysin erilaista maailmaa taas edusti Cannesissa Kultaisen Palmun voittanut, Terrence Malickin ohjaama tarina elämän synnystä. Tree of Life kirvoitti kriitikoiden keskuudessa mielipiteitä puolesta ja vastaan, mutta korkealentoisesta kerronnastaan huolimatta ei elokuvan huikeaa kauneutta voi kiistää.

Filmitähden valinnat vuoden 2011 Parhaiksi Elokuviksi:

Lars Von Trier: Melancholia

Voiko maailmanloppua enää komeammin kuvata? Ahdistava ja lumoava, satumaista fantasiaa sekoitettuna dokumentaariseen kuvaustyyliin, perhedraamaa ja taivaalta lähestyvää kauhua. Kokonaisuus on kiehtova. Cannesissa roolistaan palkinnon napannut Kirsten Dunst esittää katsojalle tunteiden lähes koko skaalan: kevyestä häähumusta pikkuhiljaa valtaavan melankolian kautta täydelliseen depressioon ja taas sieltä nousun passiiviseen tukijan rooliin.

Tom Hooper: King’s Speech

Viime vuonna parhaan elokuvan Oscarin voittanut Kuninkaan puhe oli yllättävä tapaus. Elokuva, jonka kuvitteli olevan tylsää pukudraamaa, paljastuikin kiinnostavaksi kasvutarinaksi, jonka keskiössä nähtiin vuoden parhainta valkokangaskemiaa. Colin Firthin ja Geoffrey Rushin yhteinen matka vaikeuksien kautta voittoon oli ehdottomasti vuoden kohokohtia.

Nicholas Winding Refn: Drive

Tanskalaisen Nicholas Winding Refnin ohjaama rikosdraama Drive on ultraväkivaltainen elokuva, mutta samalla vuoden tyylikkäin. Neonvalojen ja intensiivisen musiikin siivittämä jännäri on tyly tarina Ryan Goslingin laatutyylillä tulkisemasta hiljaisesta stuntkuskista, josta paljastuu aivan uudenlaisia piirteitä tämän alkaessa auttaa naapurin rouvaa. Drive on kuin karski aikuisten satu, joka viihdyttää ja kauhistuttaa yhtä aikaa. Se on elokuva, johon varmasti vielä palataan elokuvahistoriaa kirjoitettaessa.