Elokuvavuosi 2013: Hyvän mielen tuojat

humor

Komediat saavat harvoin kiitosta tai huomiota minkään maailman palkintogaaloissa. Tämä siitä huolimatta, että ihmisten naurattaminen tyylillä on oikeastaan vaikeampaa kuin itkettäminen. Vuonna 2013 katsojia siunattiin muutamalla erinomaisella komedialla, joissa ei alatyylisestä vessahuumorista ja tylsistä vitseistä ollut tietoakaan. Kick-Ass 2 onnistui kirvoittamaan hörähdyksiä toiminnan lomassa kiitettävästi, vaikka tuloksena olisi voinut olla tasapaksu jatko-osa. Täysin toisenlaista huumoria tarjosi taas James McAvoyn tähdittämä Filth, joka pisti mustan sarkastisen huumorin suoraan katsojan silmille tarinallaan sekaisin olevasta ja vastenmielisestä etsivästä.

Vuoden 2013 päätti vielä viime tingassa teattereihin kerennyt hulvaton Alan Partridge: Kukkona tunkiolla, joka on niin purevaa ja toimivaa komediaa, että ei voi kuin ihmetellä joitakin teatterilevitykseen päätyneitä genreveljiä.

Hyvän mielen tuojat vuonna 2013, Filmitähden Top 3:

Frances Ha

(Filmitähden arvostelu: ensi-ilta)

Hurmaava Frances Ha nousi Filmitähden suosikkielokuvien joukkoon. Noah Baumbachin ja Greta Gerwigin yhteistyö kantaa herkullista hedelmää kuvaamalla 27-vuotiaan Francesin tempoilua aikuistumisen kynnyksellä. Se on toisinaan piinallisen tarkkanäköinen kuvatessaan valintojen vaikeutta, vastuun pakoilua ja tilanteita joihin suuri osa katsojista pystyy päätään pudistellen samaistumaan.

Ulltratyylitellyn mustavalkoisen kuvauksen lisäksi elokuva tarjoaa myös ihanasti perinteisestä Hollywood-hempukasta poikkeavan päähahmon. Gerwig on kulmikas ja outo; raikkaan virkistävä. Tyylikäs, oivaltava ja rennon välitön – Frances Ha on velkaa esikuvilleen, mutta on samalla elokuva jonka kaltaisia toivoisi olevan enemmän.

francesha

Me ollaan parhaita! (Vi är bäst!)

(Filmitähden arvostelu: ensi-ilta)

Ruotsalaisen Lukas Moodyssonin ohjaama Me ollaan parhaita! vie katkeransuloisella nostalgiallaan toimittajan omaan menneisyyteen ja jättää jälkeensä kevyemmän olon kuin mikään muu vuoden aikana nähty elokuva. Se on yhdellä sanalla kuvattuna ihana.

80-luvulla punkin sanottiin olevan kuollut, mutta kaksi nuorta tyttöä päättää silti perustaa punkbändin -vaikka heistä kumpikaan ei osaa soittaa. Me ollaan parhaita! on tyttöenergiaa parhaimmillaan. Se on oivallinen kuvaus nuoruutta usein vaivaavasta itsetutkiskelusta ja toisaalta siitä voittamattomasta tunteesta, että on aina oikeassa. Elokuvasta huokuu raakaa voimaa, aitoa elämäniloa, mutta samalla myös teini-iän viattomuutta, mikä välillä tuntuu kadonneen nykymaailmasta.

viarbast_800

The World’s End

(Filmitähden arvostelu: ensi-ilta)

Oli lähellä, että Edgar Wrightin ja Simon Peggin Cornetto-trilogian päättävä elokuva olisi jäänyt Suomessa vaille teatterikierrosta. Onneksi tämä outo, huvittava ja toisinaan hieman järjetön komedia saatiin yleisön painostuksesta katsottavaksi myös meille. Hölmöjä (mutta taidokkaita) kreisikomedioita ryhtyy kaipaamaan kaiken draaman ja toiminnan keskelle – ja kukapa sen osaisi paremmin kuin tämä joukkio.

Pahamaineiselle pubikierrokselle lähtevät kaverukset saavat kotikyläänsä palatessaan enemmän kuin tilaavat. Tarina on yhdistelmä nuoruuden kaipuuta, vanhaa kunnon fyysistä sekoilukomediaa sekä outoja juonenkäänteitä sisältävä hahmogalleria. Ei elokuvaa nyt täydellä järjellä mestariteokseksi voi luokitella, mutta se päättää Shaun of the Dead/Hot Fuzz -elokuvien luoman kokonaisuuden hienosti. Näyttelijät ovat elämänsä terässä, huumori purevaa ja katsojilla hauskaa. Eikös se ole se pääasia?

the-worlds-end

Kommentit