Elokuvavuosi 2014 – minun suosikkini

nightcrawler

Vuoden päättyessä elokuvaihmisillä on taipumuksena ruotia näkemäänsä, halu laittaa elokuvia järjestykseen, saada järkeä siihen massaan jonka me kahlaamme vuosittain läpi. Vuoden parhaimmista elokuvista puhuttaessa haluan ajatella enemmänkin itselleni todellisia elämyksiä tuottaneita elokuvia, en välttämättä niitä jotka ovat objektiivisesti katsottuna olleet merkittäviä tai keränneet kiitosta kriitikoilta. Mainittakoon myös, että allekirjoittanut ei ole nähnyt Boyhood-elokuvaa, joten tästä jokaisen suosikista joudun listallani luopumaan suosiolla.

Vuoden parhaimmaksi elokuvaksi omalla kohdallani nousi Nightcrawlerin tumman vaarallinen, visvaisella pilkkakirveellä nykyajan uutistoimintaa kuvaava tarina. Jake Gyllenhaal ansaitsee suorituksestaan kaikki palkinnot ja ehdokkuudet jotka pystyy pokkaamaan – vaikka tiedämme että näin vastenmielisellä hahmolla ei Oscaria voitetakaan. Vuosi on ollut Gyllenhaalille hieno kokonaisuudessaan sillä The Enemy on outoudessaan hieno osoitus miehen näyttelijänlahjoista, nyrjäyttäen katsojan mielen mukavasti ylösalaisin.

The Raid 2:Berandalin kauneus osoittaa miten kiehtovaa oikein ajoitettu ja tyylikkäästi toteutettu kimurantti taistelukoreografia voikaan olla. Redemption-elokuvasta täyteen kukoistukseensa puhjennut jatko-osa hellii katsojaa hienolla tarinalla, johdattaen katsojaa läpi väkivallan pitäen tätä hellästi kädestä kiinni vaikka väkivallan hurma on aivan käden ulottuvilla.

Gone Girl lepää vahvasti erinomaisesti kirjoitetun tarinan varassa. Samalla se avaa raukean raa’alla otteella parisuhdetta, paukuttaen yllättävän feminististä sanomaa narsismin kuvauksella joka hakee vertaistaan. Rosamund Pike on roolissaan juuri niin viileä kuin miehet ihannenaiseltaan odottavatkin, tuloksena Golden Globe-ehdokkuus.

Maps To the Stars palauttaa lopullisesti uskon ohjaaja Cronenbergin kykyyn kertoa mutkittelevia tarinoita joissa ei piilotella viihdealan raatoja, ei lakaista maton alle rupia vaan raahataan kaikki etualalle tarkalla mutta kepeällä niskaotteella. Elokuva luottaa näyttelijöihinsä; Julianne Mooren suoritus on vuoden parhaita, josta tuloksena melko varmasti Oscar-ehdokkuus koska Golden Globe-ehdokkuus on jo varma.

Listan kevyempää päätä, mutta vuoden useimmiten katsotuin elokuvani, on Captain America: The Winter Soldier (Captain America: The Return of the First Avenger). Vuotena joka tarjosi Guardians of the Galaxyn, hienon X-Men seikkailun, Hämähäkkimiehen, Hobitin, Nälkäpelin ja Labyrintin, ei ole Kapteenin voittanutta. Kriitikoilta ja katsojilta kehuja kerännyt elokuva on henkilökohtaisella tasolla pilannut elämäni täysin; me katsomme elokuvia myös siksi että haluamme olla faneja – siksi Kapteeni kuuluu vuoden listalleni sydämeni valittuna.

Snowpiercerin tulevaisuudessa eteenpäin puskeva juna on erinomainen vertailukohta itse elokuvalle. Se ei pysähdy edes pohtiessaan, sen eteenpäin viemä vimma kertoo tarinaa selviytymisestä, alistamisesta ja pakollisesta tarpeesta hallita, tiivistäen ihmiskunnan ytimen yhteen junaan. Filmitähden Päivi Laajalahti kirjoitti elokuvan olevan vuoden hienoimpia tieteiselokuvia, mutta vuoden lähestyessä päätöstään totean sen olevan lähivuosien hienoin genressään.

Elokuvavuotta värittivät hienot elämykset ja pienoiset pettymykset. Varsinkin perinteisellä komediapuolella katsojat saivat enemmänkin laiskaa tylsäilyä koko rahan edestä ja jotkut vuoden hienoimmista elämyksistä kuten The Imitation Game ja Birdman tulevat Suomeen vasta ensi vuoden puolella. Kenties listaammekin seuraavaksi vuoden kamalimmat elokuvat.

Kommentit

Tags from the story
,