Ender’s Game (2013)★★★★

endersgame

”In the moment when I truly understand my enemy, understand him well enough to defeat him, then in that very moment I also love him. And then, in that very moment when I love them…. I destroy them.”

Maailma, jossa lapset värvätään eliittikouluun taistelemaan maapallon ja sen ihmiset melkein tuhonneita formikeja vastaan, tuntuu lohduttomalta. Samalla sen kylmä logiikka, periksiantamattomuus ja määrätietoisuus sopivat erinomaisesti scifi-genreen. Kolmekymmentä vuotta sitten kirjoitettu Orson Scott Cardin Ender’s Gamen tarina on nykyisin hyvin tuttu teemoiltaan, mutta elokuva tarjoaa siitä huolimatta tuoreen, koskettavankin näkökulman vääjämättömän sodan varjossa eläviin nuoriin.

Formikit, nuo vihaiset avaruusoliot, halusivat tuhota ihmisrodun yrittämällä valloittamalla Maan. Nuorissa on tulevaisuus, ja niinpä eliittikoulu perustettiin etsimään ja valmentamaan älykkäimmät lapset taistelemaan tulevassa sodassa. Logiikkana on, että lasten aivot toimivat eri tavalla, etsivät mutkikkaita ratkaisuja eivätkä väsy. Tarina vihjaileekin näkökulmasta, että nörtit, pelaajat ja altavastaajat ovat ne jotka tulevaisuudessa pelastavat maapallon – eivät lihaskimput ja rivisotilaat. Ender Wigg (Asa Butterfield, Hugo, Poika raidallisessa pyjamassa) on yksi lupaavimmista koulutettavista. Harrison Fordin ärtyisästi esittämä Hyrum Graff murisee Enderin olevan Valittu – poika joka tulee pelastamaan ihmiskunnan. On melko se ja sama, miten Graffin kylmä-kuuma -kohtelu sotkee Enderin aivoja. Ender on yhtä aikaa herkkä ja hyväsydäminen, ujo kiusauksen kohde, ja sisällä palavaa koston liekkiä ja tuhoa hautova nuori. Enderin sisarusten ominaisuudet taistelevat nuoren pojan sisällä; tuleeko pojasta messias ja pelastaja, vai pelkkä aggressiivinen sotilas?

Asa Butterfield on täydellinen Ender.
Asa Butterfield on täydellinen Ender.

Elokuva esittää useaan kertaan kysymyksen, onko sodan voittaminen uhrauksien, metodien ankaruuden, arvoista. Tämä taistelu kiteytyy Graffin ja Viola Davisin esittämän Gwen Andersonin välillä käytyihin keskusteluihin. Elokuva kuitenkin pehmentää alkuperäistä tarinaa. Ender on 12-vuotias päätyessään eliittikouluun; alkuperäistarinan 7-vuotiaan pojan ajatukset jätetään kertomatta. Toisaalta, ratkaisu tuntuu oikealta, Asa Butterfield on täydellinen Ender eikä nuorempi näyttelijä olisi pystynyt ilmentämään hahmon kylmyyttä ja herkkyyttä. Samalla tarina hukkaa mahdollisuuden todelliseen tunteiden tutkiskeluun, ollen hieman etäinen ja sulava – kuten ympäröivä avaruus.

Kuten Graff, elokuva on toisinaan säkenöivän hieno ja lämmin, toisinaan kylmä ja tunnoton. Se loistaa taistelutreeni-kohtauksissa, jotka on toteutettu hienosti kirjaa mukaillen. Ohjaaja/käsikirjoittaja Gavin Hood on onnistunut luomaan maailman joka on sanan tulemista lihaksi. Toisinaan se tuo valkokankaalle tarinan kannalta oleellista, mutta hätäillen ja selittelemättä tuotua tarinankaarta. Enderin pelaama tietokonepeli ei avaudu kuten sen pitäisi. Tarina kiirehtii, ja voi tuntua kirjaa lukemattomalle sekavalta – mutta pienet kompastelut antaa anteeksi nähdessään Enderin vakaan katseen. Ender on tarinan sydän, maailman pelastaja tai yksinkertaisesti epäonnistunut lapsi. Enderin ohjatessa taistelualuksia kylmät väreet katsojan niskassa ovat melko varmoja.

Miten paljon ihmiskunta venyy yrittäessään selviytyä? Onko tuhoaminen ainoa vaihtoehto, voiko vääjäämättömältä näyttävän sodan voittaa muuten kuin uhraamalla sille lapsensa? Butterfield on Enderina loistava. Tuhoon ja väkivaltaan helposti mieltyvä nuori poika taistelee joka sekunti, kiusaajia vastaan, esivaltaa vastaan, sisäistä ristiriitansa vastaan. Siksi Ender’s Game toimii.

© Ursula Borg

[divider]INFO[/divider]

ENDER’S GAME  Ohjaus: Gavin Hood
Käsikirjoitus: Gavin Hood. Perustuu Orson Scott Cardin samannimiseen romaaniin
Pääosissa: Ava Butterfield, Harrison Ford, Viola Davis, Ben Kingsley
Alkuperämaa: USA 2013
Genre: Scifi/ Toiminta
IMDb

Kommentit