Fanitytöt vastaan maailma

fangirling_featured

Vielä jokin aika sitten useiden populaarikulttuuri-ilmiöiden ystävistä puhuttaessa puhuttiin pääasiassa fanipojista. Esimerkiksi sarjakuvien kohdalla termi fanityttö oli lähes tuntematon, sillä eiväthän tytöt lukeneet sarjakuvia (ne meistä, jotka lukivat, kuuluivat hiljaiseen vähemmistöön). Fanityttöjä saattoi olla musiikkiartisteilla ja poikabändeillä (Beatle-maniastahan kaikki varmaan juontaa juurensa), mutta elokuvista, tv-sarjoista ja peleistä puhuttaessa tytöt loistivat poissaolollaan. Vain pojat keräsivät Star Wars -leluja ja pukeutuivat suosikkiensa t-paitoihin.

Osapuilleen vuosituhannen vaihteessa tapahtui jonkinasteinen murros ja tyttöjen määrä ”fanipoikien” keskuudessa alkoi kasvaa. Johtuiko tämä siitä, että perinteisesti pojille suunnattuja elokuvia ja tv-sarjoja alettiin käsikirjoittaa monimuotoisemmiksi, mikä taas innosti naiskatsojia, vai johtuiko tämä siitä, että tytöt alkoivat murtautua sukupuolelleen ajan saatossa rakennetuista lokeroista? Vai ehkä molemmista? Joka tapauksessa tyttöjä, jotka kertoivat pitävänsä vaikkapa scifistä ja supersankarisarjakuvista, alkoi oikeasti olla olemassa muuallakin kuin marginaalissa.

Tämän huomasivat tietenkin myös markkinavoimat (fanityttöjen onneksi): kun vielä kymmenen vuotta sitten oli mahdotonta löytää kaupasta naisten malliin leikattuja elokuva-aiheisia paitoja, nykyisin valikoima saattaa olla suppeampi kuin miehille tarjolla oleva, mutta sentään *jotain* on tarjolla. Lisäksi elokuvia ja tv-sarjoja, joihin kirjoitetaan ihan järkeviäkin naishahmoja, alkoi ilmestyä enemmän. Tämä oletettavasti ainakin osittain siksi, että huomattiin tyttöjen alkavan olla ihan varteenotettava elokuvissakävijäryhmä muidenkin kuin romanttisten komedioiden kohdalla.

Mutta samalla, kun fanityttöjen määrä kasvaa, monissa medioissa ja keskusteluissa tulee törmänneeksi hirmuisen negatiiviseen kommentointiin. Siinä missä stereotyyppiset fanipojat ovat olleet nörttejä ja hyväntahtoisen naureskelun kohteita, fanitytöistä puhuttaessa ääni muuttuu kellossa. Fanityttöihin suhtautuminen on välillä jopa todella aggressiivista ja halveksuvaa.

Fanitytöistä puhuttaessa huomio kääntyy fanituksen kohteen ulkonäköön. Väitetään, että naiset fanittavat vain ”kauniita poikia” eli pelkästään ulkonäön vuoksi. Aivan kuin naiset eivät osaisi arvottaa ihastuksen kohteitaan muuten kuin ulkonäön kautta. Ammatillisesta lahjakkuudesta ja muista laatukriteereistä viis.

Mistä kummasta johtuu maailman niin erilainen suhtautuminen fanityttöihin ja fanipoikiin? Johtuuko se siitä, että ihmiset eivät ole vielä oikein tottuneet siihen, että myös tytöillä ja naisilla voi olla oma mielipide? Ja että heilläkin on oikeus ilmaista mielipiteensä ja ihastuksen kohteensa ääneen, eikä vain olla myötäilevä, hiljainen osapuoli, kun miehet kiihkoilevat keskenään? Tyttöjen fanitusta kommentoidaan usein ärsyttävänä intoiluna, jossa nähdään pakkomielteenomaisia piirteitä. Mutta siinä missä tämä tyttöjen tyyli nähdään rasittavana teinityttöjen kiljuntana, miesten örvellys ja rähinöinti vaikkapa suosikkijalkapallojoukkueensa ottelussa nähdään leppoisana miesten välisenä ystävyytenä.

Puhumattakaan siitä, miten naurettava tapaus aikuinen nainen on ”fanityttönä”. Naisenhan pitäisi olla pullantuoksuinen äiti ja ostaa Toys’R’Usista leluja lapselleen eikä itselleen.

Tämä tuntuu hieman samalta kuin se, miten niin monet juuri tyttöihin ja naisiin liittyvät positiiviset asiat nykyisin käännetään negatiiviseksi. Esimerkiksi sukupuolten tasa-arvoiseen kohteluun tähtäävästä feminismistä on viime vuosina tehty lähes kirosana.

Fanityttöjen demonisointi tuntuu joka tapauksessa raa’alta, sillä näissä keskusteluissa sävy usein kääntyy siihen suuntaan, että fanittavan tytön/naisen älyssä olisi mahdollisesti jotain vikaa. Että hänen fanityttöytensä tekisi hänestä vähemmän vakavasti otettavan, älykkyydeltään arveluttavan, jopa tyhmän. Tämä on hirmuinen vääryys. Tytötkin saavat olla faneja, osoittaa ihailunsa ja joskus jopa palvontansa suosikkejaan kohtaan siinä missä pojatkin. Ei siinä ole mitään väärää, huonoa tai halveksuttavaa.

Fanitus antaa iloa elämään, sydämen tykytyksiä, naurua, sitä maustetta mitä kaikki kaipaamme tässä usein kurjassakin arkimaailmassa. Sukupuoleen katsomatta.

– Päivi Laajalahti

Kommentit

Tags from the story
, ,