Filmitähti #1/2014

kansi2_2

filmitahti012014kansi

 

Filmitähden ensimmäisen digilehden teemana on tyyli ja tyylikkyys elokuvissa. Elokuvien toimivuus kun ei synny pelkästään oivallisen käsikirjoituksen ja näkemyksellisen ohjaajan työllä. Suuri vaikutus on myös esimerkiksi tuotantosuunnittelijalla, puvustajalla, maskeeraajalla ja kuvaajalla. Elokuvan tyylikkyys kumpuaa tarinan ajankohtaan sopivasta vaatetuksesta, hiuksista, pienistä ympäristön yksityiskohdista, mutta myös musiikista ja valaistuksen luomasta visuaalisesta tunnelmasta.

David O. Russelin ohjaaman American Hustlen suurin viehätys on sen kiinnostavan karikatyyrimäisissä hahmoissa, joilla on hassusti kiharrettu tai tupeerattu tukka. Elokuvan tarina katoaa mielestä nopeasti, mutta Bradley Cooperin permanenttipaplarit tai Christian Balen pään yli kammattu hiuslaite eivät hevillä unohdu.

Kanadalaisen Jean-Marc Valléen Dallas Buyers Club tavoittelee 1980-luvun maskuliinista cowboy-tyyliä ja sekoittaa sitä samassa hengenvedossa värikkääseen ja ylilyövään trans-tyyliin. Rooleissa loistavat Oscar-voittajat Matthew McConaughey ja Jared Leto. Kiehtovilla yksityiskohdilla ja hahmojen persoonaa korostavilla vaatteilla täydennetty on myös Spike Jonzen ohjaama Her, missä yksin asustava Joaquin Phoenix rakastuu Scarlett Johanssonilta kuulostavaan tietokoneen käyttöjärjestelmään.

Coenin veljesten folk-henkisen Inside Llewyn Davisin tyyli kumpuaa musiikista, joka Oscar Isaacin mukana näyttelee elokuvan pääosaa. Resuinen ihminen jää kerronnassa kakkoseksi kun elokuvan musiikki uppoaa katsojaan. Myöskään Jim Jarmuschin ohjaaman Only Lovers Left Aliven erinomaisuus ei jää pelkkään hypnoottiseen musiikkiin. Se tavoittaa täydellisesti vuosisatoja eläneiden vampyyrihahmojen rähjäisen arvokkuuden ja on alkuvuoden elokuvallinen tunnelmapala vailla vertaa.

Osataan sitä myös Suomessa. Peter Flinckerbergin kuvaus viime vuoden parhaaksi kotimaiseksi elokuvaksi valitussa, Pirjo Honkasalon ohjaamassa Betoniyössä lumoaa. Mustavalkoisen elokuvan kauneutta korostavat tehokeinot äärimmäisistä lähikuvista unenomaisiin vedenalaiskuviin. Suuressa osassa on myös Helsingin kaupunki, joka näyttäytyy uudenlaisessa valossa ja Linnanmäen huvipuistosta irtoaa amerikkalaisten indie-elokuvien tyyppisiä vivahteita. Betoniyön suurin ansio on sen kuvissa, jotka luovat elokuvasta yhden viime aikojen kauneimmista kotimaisista.

-Päivi Laajalahti

Kommentit