Footloose (C. Brewer, 2011) ★★

Vuonna 1984 valmistuneen Footloosen uudelleenfilmatisointi jatkaa uudistettujen kasarielokuvien sarjaa. Pieneen ja ahdasmieliseen kaupunkiin muuttavasta ja kaupungin ilmapiiriä myllertävästä pojasta kertova tarina ei kuitenkaan toimi samalla tavalla kuin 80-luvulla.Kevin Baconin kasvoilla aikoinaan lanseerattu tarina nuoresta, kapinallisesta ja tanssitaitoisesta Ren MacCormackista on säilytetty uudessa versiossa hyvin paljon alkuperäisen kaltaisena. Bostonin poika Ren (Kenny Wormald) saapuu pieneen Bomontin kaupunkiin mukanaan suuren kaupungin tavat. Hän muuttaa asumaan setänsä (Ray McKinnon) ja tämän vaimon luokse ja aloittaa koulun paikallisessa high schoolissa.

Koulussa hän iskee silmänsä kauniiseen papin tyttäreen Arieliin (Julianne Hough), joka ei kuitenkaan piittaa tulokkaasta vaan hengaa mieluummin autojen kanssa viihtyvän punaniskaisen Chuckin (Patrick John Flueger) kanssa. Huolimatta fiksuudestaan uusi poika joutuu ongelmiin heti -ensin kuuntelemalla “kiellettyä” musiikkia liian kovaa autossaan. Tämän jälkeen hän onkin varsinainen virkavallan silmätikku.

Bomontissa kun on laki, joka kieltää tietynlaisen musiikin kuuntelun sekä tanssimisen. Tämä sääntö on luotu sen jälkeen, kun viisi paikallista nuorta -muassaan papin poika Bobby- menehtyivät auto-onnettomuudessa palatessaan tansseista. Pappina toimiva Shaw Moore (Dennis Quaid) koittaa pitää huolta, että lakia noudatetaan, mutta huomaa ikäväkseen jopa oman tyttärensä lieassa pitämisen olevan vaikeaa.

Kun Ren sitten alkaa puuhata lukiolaisille tanssiaisia, on papinkin aika katsoa peiliin ja pohtia uudestaan, onko nuoria tällä tavoin rajoittavassa laissa mitään järkeä.

80-luvun tarinan päivitys nykyaikaan ei oikein toimi, sillä nykyajan internet-maailmassa vastaava laki ei vain yksinkertaisesti tunnu uskottavalta. Mutta jos jättää tarinan epäuskottavuusasiat huomioimatta, Footloose on kertakatseluna mukiinmenevä teinitanssielokuva.

Tarinaan on tehty muutama pieni muutos, mutta keskimäärin se on sisällöltään samanlainen kuin 80-luvun versio. Siinä on samanlaisia höpsöjä tanssikohtauksia, kuten vaikkapa Renin vihainen tanssi varastossa, mikä hymyilytti hölmöydellään jo Baconin versiona. Yhtään sen fiksummalta kohtaus ei näytä Wormaldinkaan esittämänä!

Arielin kapina on uudessa elokuvassa haalistunut alkuperäisestä ja nyt jäljellä on oikeastaan vain tyrmäävän seksikäs ja seksillä kapinoiva nuori nainen, josta 80-luvun viattomuus on kaukana. Tämä nuoruuden viattomuuden katoaminen tarinasta on surullista, sillä 80-luvun versiossa nuoret todellakin ovat nuoria -eivät enää lapsia, mutteivät vielä aikuisiakaan. 2011 versiossa tuntuu, että nuoruus on hypätty yli ja matkattu suoraan aikuisuuteen. Ilmeisesti tämä on aikakautemme tuotos, kuten myös elokuvan seksillä mässäilevä tanssi, mitä ei nähty 80-luvun versiossa.

Itsenäisenä elokuvana Footloose on sekä hienoja että hupaisia tanssikohtauksia sisältävä teinidraama, jonka taustatarina ei aivan vakuuta. Se onkin kauniissa paketissa olevaa hattaraa, joka hymyilyttää muutamaan otteeseen Renin ystävän Willardin (Miles Teller) muodossa, mutta enimmäkseen tuntuu väkisin väännetyltä, seksiin upoteltulta teinidraamalta, jonka tekemisessä ei ole ollut koko sydän mukana.

_________________________________________________________________________________________________