Grimm, Season 2

grimm2_featured

Yliluonnollisuus ja vanhoihin tarinoihin ja satuihin pohjautuvat elokuvat ja tv-sarjat ovat olleet kovassa kurssissa jo monta vuotta, mikä on mörköjuttuihin ihastuneille vaan hyvä asia. Grimmin veljesten vanhoja satuja löyhästi mukailevan Grimm -mörkösarjan ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin meillä kotiteatteriversiona viime kesänä ja jokin tässä hassussa, mutta välillä erittäin synkäksi vetävässä sarjassa kiehtoi. Ensimmäinen kausi jätettiin hirmuiseen cliffhangeriin, joten sarjasta vähänkin innostuneiden on katsastettava myös kakkoskausi. Varoituksen sanana voi jo heti aluksi mainita, että myös kakkoskausi jätetään (vielä ykköskauttakin pahempaan) cliffhangeriin ja tekijät vielä virnuilevat katsojan kustannuksella laittamalla loppuun tekstin: ”To be continued. Oh come on, you knew this was coming”.

Grimm kertoo Portlandin poliisivoimissa työskentelevästä Nick Burkhardtista (David Giuntoli), joka ykköskaudella saa tietää olevansa ikiaikaisten Grimmien jälkeläinen ja näkevänsä asioita, joita tavalliset ihmiset eivät näe. Maailmassamme nimittäin asustaa erinäinen joukko weseneiksi kutsuttuja hahmoja, ihmisiä, joissa samalla on jotain eläimellistä ja nämä piirteet tulevat esille esimerkiksi stressaantuessa (mutta tavallisille ihmisille ne näkyvät ainoastaan, jos kyseinen wesen niin haluaa).

Weseneissä on paljon pahantekijöitä ja näitä varten maailmassa on grimmejä, tyyppejä, jotka katkovat pahisten päät, mutta jotka ovat nykyisin jo lähes kuolleet sukupuuttoon. Jokainen wesen automaattisesti pelkää grimmiä. Nickin paras ystävä on kuitenkin monien hämmästykseksi wesen, ihmissusimainen blutbad nimeltä Monroe (Silas Weir Mitchell).

Ykköskauden päätteeksi Nickin tyttöystävä Juliette (Bitsie Tulloch) vaipui noidan aiheuttamaan koomaan ja tästä herätessään hän ei muista Nickiä lainkaan. Kaiken muun kyllä. Tämä aiheuttaa Nickille harmaita hiuksia, varsinkin kun paljastuu että Juliettella onkin tunteita toista miestä kohtaan. Samalla hän joutuu taistelemaan ykköskauden tavoin perinteisiä wesen-mörköjä vastaan. Eikä siinä vielä kaikki: yliluonnollisen maailman kuninkaallisiksi mainitut tahot tuntuvat olevat vähän liiankin kiinnostuneita Portlandin grimmistä.

grimm2_800

Grimmin kakkoskausi parantaa menoaan paikoin hyvinkin yksiulotteisesta ykköskaudesta. Hahmoja syvennetään ja heidän motiivinsa saavat tukevampaa maata jalkojensa alle. Lisäksi ideassa siirtyminen pelkästä erilaisten wesen-hahmojen esittelystä suurempiin kuvioihin auttaa asiaa huomattavasti.

Harmillisesti syvennystä ei kuitenkaan tapahdu tarpeeksi. Liekö syynä se, että tekijät haluavat säästää asioita tulevaisuuden tuotantokausien tarpeiksi, mutta esimerkiksi grimmeistä ei edelleenkään tiedetä oikeastaan mitään. Nickin hahmo kasvaa mielenkiintoisemmaksi hänen kokemiensa koettelemusten kautta, mutta silti se on melkoisen ohut. Esimerkiksi poliisin tehtävien ja salaperäisen mörkölahtarin roolien yhdistämisestä ei ole otettu kaikkea haastavuutta irti. Kiinnostavammaksi nouseekin Monroen paikoin koominen, mutta henkisesti kompleksisempi hahmo.

Grimm on jännä sarja siinä mielessä, että se on eläinhahmoisine ihmisineen melkoista hömppää. Se on paikoin melkoisen hupaisa, kuten poliisisarjat yleensäkin, mutta samalla erittäin synkkä. Sarjan ihmissuhteet eivät ole helppoja ja siinä tehdyt murhat eivät koskaan ole kovinkaan verettömiä: ihmisiä leikellään keskeltä kahtia ja lahdataan kuin karjaa, jota sitäkin lahdataan varsin kiitettävästi eräässä jaksossa. Sarjalle määritelty ikäraja (K-16) on tämän vuoksi ihan aiheellinen.

Grimmin alkuperäinen idea nousee weseneistä ja heitä jahtaavista grimmeistä, mutta pidemmän päälle jokaisen kulman takaa ilmestyvät uudet eläinhahmot alkavat huvittaa, negatiivisessa mielessä. Yksi Grimmin haasteita onkin se, ettei se osaa kulkea keskitietä tavallisten ihmisten ja wesen-maailman välillä, vaan kallistuu liikaa weseneiden puolelle. Sarjasta nimittäin tulee tunne, etteivät wesenit olisi vain pieni vähemmistö, vaan suurin osa ihmisistä (lukuun ottamatta Juliettea ja Nickin poliisipartnereita Hankia (Russell Hornsby) ja Wu’ta (Reggie Lee) ) kuuluisi tuohon hassuilta eläimiltä tai muilta yliluonnollisuuksilta näyttävään porukkaan.

Huolimatta eläinhahmojen liiallisesta määrästä ja päähahmojen liian vähäisestä syventämisestä Grimm pitää otteessaan synkistä mörkösarjoista nauttivan katsojansa. Sen verran kiehtovaksi Nickin, Monroen, Hankin, Julietten, Rosaleen (Bree Turner) ja kapteeni Renardin (Sasha Roiz) edesottamukset ja elämän haasteet muodostuvat. Kakkoskauden cliffhanger aiheuttaa tarpeen katsastaa myös kolmoskautta.

© Päivi Laajalahti

ds

[divider]INFO[/divider]

GRIMM (Season 2)
Sarjan luojat: David Greenwalt, Jim Kouf, Stephen Carpenter
Pääosissa: David Giuntoli, Russell Hornsby, Bitsie Tulloch, Silas Weir Mitchell, Sasha Roiz, Bree Turner
Alkuperämaa: USA 2012-2013
Genre: Fantasia / Draama
IMDb

Kommentit