Robert Downey Jr. on tehnyt pitkän ja vaiheikkaan uran. Miehen hyvin alkanut putki valkokankaalla 1980-luvulla vaihtui 90-luvun lopussa täydelliseen romahdukseen huumeaddiktion vuoksi, mutta mies on onnistunut tekemään yhden hienoimmista paluista tähtikaartiin, ikinä. Paluu tapahtui hieman odottamattomalla tavalla, mutta onneksi lahjakas ja charmantti mies sai toisen mahdollisuuden.

Manhattanilla 1965 syntynyt Downey tulee taiteilijaperheestä, isä Robert on kirjoittaja/näyttelijä/tuottaja, ja äiti Elsie esiintyy näyttelijänä miehensä elokuvissa. Eurooppalaiset sukujuuret omaava Downey Jr. vietti lapsuutensa huumehuuruisissa ympyröissä, isän ollessa täysi addikti, antaen mm. poikansa kokeilla marihuanaa kuuden vuoden iässä. Varsinainen näyttelijänura alkoi Broadwayn pikkuteattereissa, ja ensimmäinen kunnon valkokangasrooli irtosi The Pick-Up Artist elokuvasta, yhdessä 80-luvun kultatytön, Molly Ringwaldin rinnalla. Nuorta Downey Jr. voi nähdä lukuisissa teinielokuvissa kuten Johnny Be Good (Uma Thurman, Michael Antonio Hall), Air America (Mel Gibson), Soapdish ja Back To School. Samalla nuori mies upposi yhä syvemmälle nuoren Hollywoodin syövereihin, eivätkä isältä perityt addiktiot parantaneet asiaa.

1992, miehen uran saavutti eräänlaisen huipun, Downey Jr:n saadessa Oscar-ehdokkuuden roolistaan Charlie Chaplinina, elokuvassa Chaplin. Tästä alkoi kuitenkin alamäki, vuosien 1996-2001 välillä mies pidätettiin usein huumeiden hallusspidosta, hän osallistui vieroituksiin ja lopulta tuomittiin ehdonalaiseen mm. aseen hallussapidosta. Lopulta mies joutui kaltereiden taakse lähes vuodeksi, fakta jota harva nuorempi elokuvissakävijä tietää tai muistaa.Viikko vapautumisensa jälkeen v. 2000 Downey Jr. sai roolin, josta alkoi miehen tasaisen varma kipuaminen takaisin huipulle. Ally McBeal -sarja näytti että mies ei ollut hukannut lahjojaan huumehöyryissään, mutta vapaudessa mies sortui jälleen kerran huumeisiin,mies itse toteaa tv-sarjan kuvausten olleen hänelle yhtä mössöä. Lisäpidätysten ja sekoilujen jälkeen mies erotettiin tv-sarjasta, mutta Downey Jr. oli jo tehnyt vaikutuksen kyvyillään.

Sekoilua, pidätyksiä ja huumeidenkäyttöä kesti vielä neljä vuotta, ensimmäinen ns. selvä keikka oli Elton Johnin musiikkivideo I Want Love. Hieno video löytyy postauksen lopusta. Huono maine ja menneet teot eivät silti jättäneet miestä rauhaan, The Singing Detective-rooli irtosi vasta kun Mel Gibson riensi apuun, ja maksoi vakuutusmaksut studion puolesta jotta Downey Jr. voitaisiin palkata rooliin. Elokuvassa Gothika tuottaja Joel Silver laittoi omasta palkastaan 40% vakuudeksi Downey Jr.n vakuutuksen puolesta. Ilman ystäviä mies ei luultavasti vieläkään olisi valkokankailla. Puoliksi juutalainen Downey Jr. ei ole unohtanut Gibsonin osoittamaa ystävällisyyttä ja uskoaan ystäväänsä kohtaan, Gibsonin itse rypiessä ongelmissa Downey Jr. on tyynesti todennut että kukaan ei ole täydellinen. Mies tietää tämän paremmin kuin moni muu.

Tästä alkoikin miehen uusi ura. Kiss Kiss Bang Bang, Good Night and Good Luck, Fur, Zodiac, ja viimeisimpänä Sherlock Holmes ja Iron Man-elokuvat ovat tehneet Robert Downey Jr. nimen jonka tuntevat kaikki. Tänään ensi-iltaan tuleva The Avengers osoittaa jälleen miehen komiikan tajua, ja kykyä olla myös toimintasankari. Filmitähden arvostelu elokuvasta täällä. Ironinen, loistavan komiikan ajoituksen omaava, lahjakas ja sielukas näyttelijä on onnistunut jättämään addiktionsa taakseen, joka hänen mukaansa alkoi 8-vuotiaana. Epäonniset parisuhteet on vaihdettu avioliittoon tuottaja Susan Levinin kanssa, ja parilla on poika. Mies joogaa, meditoi ja antautuu rooleilleen kuin viimeistä päivää. Menneisyytensä vuoksi mies on kiinnostava, mutta ongelmainen ja häneltä on varmasti vielä luvassa paljon hyvää ja kaunista.
embedded by Embedded Video

YouTube Direkt

Kommentit

kommentit

Powered by Facebook Comments

2 Responses

  1. Lasse

    Downeyllä täytyy olla todella suuri sydän, ottaen huomioon kommentit joita Gibson on pöpperöissään tullut esittäneeksi juutalaisista…

    Toisaalta tuntuu, että Downey on varsinkin repsahduksensa jälkeen erikoistunut nimenomaan esittämään jonkinlaista karikatyyriä itsestään tai ainakin julkisesta kuvastaan – niin Iron Manina kuin Sherlock Holmesina. (Toisaalta, pohjatyö tällehän tehtiin jo 1995 loistavassa Richard III:ssa, jossa mies niinikään esittää lähinnä itsensä karikatyyriä – tosin ei vielä nimiroolissa.) Mutta lievä typecasting ei haittaa pätkääkään, niin kauan kuin valkokankaan tällä puolellakin on aistittavissa maaninen innostus sen sijaan, että ennakkopalkkio taskusssa tuijotettaisiin lasittunein silmin teleprompteria.

    Reply
  2. maija

    En ehkä voi koskaan antaa anteeksi sitä, että hän sekoiluillaan ja potkuillaan riisti Ally McBealiltä onnellisen lopun. :) Mutta hienoa, että on saanut itsensä kokoon!

    Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published.