Hitchcock (2012) ★★★

hitchcock

Elokuva kertoo legendaarisesta ohjaajasta ja tämän elämästä Psykon tekemisen aikoihin. Se yrittää tarjota katsojille versiota Hitchcockin elämästä jota on vaikea niellä, eikä se samalla kerro oikeastaan mitään itse miehestä. Kyseessä ei ole tositarina, se on äärettömän vapaamuotoinen tulkinta ihmisistä, ja on kaikkea muuta kuin totuus. Stephen Rebellon kirja ”Alfred Hitchcock and the Making of Psyko” mukautuu valkokankaalle siten, että ainaisella laihdutuskuurilla oleva ohjaaja on omalaatuinen nero, eikä tulisi lainkaan toimeen ilman vaimoaan Almaa. Tämä osuus elokuvasta on varmaan lähimpänä totuutta mihin tarina pystyy.

Scarlett Johansson ui Janet Leighn nahkoihin.

Saadessaan käsiinsä Robert Blochin vertavuotavan, synkkää tunnelmaa huokuvan pulp-kirjan Psyko, Hitchcock (Anthony Hopkins) innostuu välittömästi. Nauttiessaan vielä suunnatonta menestystä saavuttaneen Vaarallinen romanssi -elokuvan jälkimainingeista, onkin kiviseinä yllättäen vastassa. Studio ei halua kuullakaan väkivaltaa, ja ilmeisesti paljasta pintaa, sisältävästä tarinasta ja rahaa ei tipu. Elokuva siirtyy näin omituiselle alueelle, yrittäen luoda Hitchcockin ja kirjan inspiraationa toimineen sarjamurhaaja Ed Geinin (Michael Wincott) välille kieron juonteen. Tarina esittää ohjaajan haluavan tehdä Psykon melkein sairaalloisesta kiinnostuksesta Geiniä kohtaan, sijoittaen murhaajan mielikuvituskeskusteluihin joissa ohjaaja yrittää tutkistella omaa pimeää puoltaan. Tosiasiassa Hitchcock ei yleisen tiedon mukaan juurikaan tiennyt Geinista mitään, eikä välittänyt miehestä. Samoin tarina rakentaa käsikirjoittaja Whitfield Cookin (Danny Houston) ja Alma-vaimon (Helen Mirren)välille romanttista virikettä, ajaen näin Hitchcockin lähemmäksi särkymispistettä ja tuoden mustasukkaisuuden mukaan peliin. Tosiasiassa mitään suhdetta ei ollut, Cook oli perheen luottoystäviä ja Muukalaisia junassa -elokuvan käsikirjoittaja. Sukeltaessaan tarinan mustiin syövereihin, melkein unohtuu elokuvan tekemisen aito puoli: kuinka tehdä erittäin hyvä kauhuelokuva?

Näin elokuva onnistuu kääntämään huomion pois kiinnostavimmasta asiasta, eli Psykon tekemisestä. Se vääntelehtii tekemisen laitamilla, näyttelijät valitsevat asuja ja kohtauksia kuvataan, mutta ohjaajaa jota on kutsuttu neroksi, ei näy missään. Itse elokuvan tekoa ei kuvata, kyseessä on vain lavaste ja ihmiset siellä kaikessa kirjamellisuudessaan näyttelijöitä. Tarina kieppuu miehen persoonan ympärillä, tuoden esiin Hitchcockin hullaantumisen blondeihin, Alma-vaimon käänteentekevän panoksen kaikkeen mitä mies tekee, sekä pieneen pranssailuun jossa Hopkins saa esitellä maneerejaan. Yksi elokuvan kiinnostavimmista hahmoista olisi ollut Psykossa Norman Batesia näyttelevä Anthony Perkinsin persoona (jota James D’Arcy tulkitsee hienosti), mutta jättää olennaiset hahmot statisteiksi, ohuiksi hahmoiksi sivuosiin.

Hopkins on ilmetty Hitchcock.

Hitchcock ei ole vailla ansioita. Hopkins, kaikkine maneereineen, on täydellinen Hitchcock. Pullukka, kalpea, määrätietoinen mutta elokuvan pohjalta kaikkea muuta kuin kykenevä ja varma nero. Ehkä juuri tarinan kääntyminen pimeälle puolelle, halpoihin tehokeinoihin yrittää viritellä väkisin yhteyttä Batesin ja Hitchcockin välille, kampittaa elokuvan lopullisesti. Mirren on vahva kuten aina, luoden kuvan aikuisesta naisesta joka on vuosikymmenet seissyt miehensä varjossa – kantaen kuitenkin suuren vastuun elokuvien onnistumisesta. Se on enemmän tarina avioliitosta, mutta ei luo yleisesti tiedossa olevaa kuvaa ohjaajasta, vaan vääristelee sitä elokuvan tarkoitusperien vuoksi. Se kertoo tarinaa väärästä kuvakulmasta, esittäen ihmiset väärässä valossa, ja näin jää kauaksi totuudesta. Elokuvan valta on tehdä tarinasta itsensä näköinen. Tämä tarina ei siis ole totta, mutta eivätpä ole Hitchcockin omat elokuvatkaan.

Hitchcock
Ohjaus: Sacha Gervasi
Käsikirjoitus: John J. McLaughin, perustuu Stephen Rebellon romaaniin
Pääosissa: Anthony Hopkins, Helen Mirren, Danny Huston, Scarlett Johansson
Alkuperämaa: USA 2012
Genre: Draama

Kommentit