Hobitti – Odottamaton matka (2012) ★★★

hobitti

Peter Jackson on tarttunut jälleen J.R.R. Tolkienin tarinaan, ja luonut hienon maailman jossa kaikki on mahdollista. Hobitin maailma on kaunis, kekseliäs ja huumaava – sen syleilyssä haluaisi viettää aikaansa tutkien uskomattomia maisemia ja eläimiä. Mutta matkan pituus uuvuttaa, ja tarinan heppous syö lopulta pohjan pois täydelliseltä elokuvakokemukselta.

Tarina on yllättävän tuttu, ja tuntuukin LOTR-kopiolta uusissa vaatteissa. Gandalf (Ian McKellen) houkuttelee Bilbo Reppulin (Martin Freeman) mukanaan seikkailuun, josta velhon omien sanojen mukaan ei välttämättä ole paluuta. Leppoisaa ja rauhallista elämää viettävä Bilbo empii – täysin oikeutetusti – katsellessaan loppua seuruetta. Kääpiöistä koostuva retkikunta on remuisaa ja äänekästä joukkiota, isonenäiset ja takkutukkaiset kääpiöt halajavat päästä kotiin ja tarvitsevat siihen velhon ja hobitin apua. Kääpiöjoukkiota johtaa Thorin Tammikilpi (Richard Armitage), joka hiukset miehekkäästi hulmuten esittelee taistelutaitojaan. Asetelma on selvä, retkikunta matkalla kohti mahdotonta tehtävää, mukanaan karismaattinen kuninkaan alku. Smaug-lohikäärme (jatkossa äänenä Benedict Cumberbatch) on vallannut kääpiöiden vuoren, ja pitää näin heidän kotiaan hallussaan – tuhottuaan ensin kääpiöt melkein sukupuuton partaalle. Smaug ei ole tarinan ainoa pahis, vaan jossain kasvaa suurempi pahuus josta saadaan ensimmäiset viitteet elokuvan aikana.

Rivendellistä tulee neuvoja, mutta ei apua.

Näistä lähtökohdista tarina jatkuu omituisesti kiihdyttäen ja hidastaen pitkin kolmituntista uraansa. Hobitti on lastenkirja, ja tarina sisältääkin runsaasti söpöjä metsäneläviä joita ihastella. Jackson on tuunannut tarinan lukuisilla LOTR-viitteillä, jo alussa nähtävä Elijah Wood Frodona yhdistää elokuvan katsojien mielessä tuleviin tapahtumiin. Elokuva siivittää esiin tuttuja hahmoja ja itse tarinan pääjoukkio, kääpiöt, jää oudon etäiseksi. Kääpiöitä on paljon, mutta varsinaisia persoonia ei nouse esiin paria tapausta lukuunottamatta. Tunne on etäännyttävä, itse tähdet eivät pääse esille ja Freemanin esittämä Bilbo on välillä täysin taka-alalla. Hahmojen esiinvyörytys on nopeaa, taistelut kiivastahtisia ja takaa-ajot jännittäviä. Kunnes tarina pysähtyy kuin seinään laulun ajaksi. Rytmitys tuntuu omituiselta, mutta toiminta on niin mukaansatempaavaa että herkät hetket jäävät muistoissa nopeasti takalevylle. Jostain luolastojen syvennyksistä löytyvä Klonkku (Andy Serkis) punoo jälleen yhden kudelman juoneen, joka kiertyy tietyn sormuksen ympärille.

Yksityiskohtien tarkkuus on huumaava. Kuvasto on upeaa, eläimet ja hahmot hienosti toteutettuja. Tämän kaiken hienouden rinnalla hahmokehitys laahaa perässä, ja sitoutuminen kääpiöiden kohtaloon kärsii. Herjat lentelevät kliseisesti, ja pieruhuumorilla juhlitaan usein. Kaikessa on kuitenkin sydämellinen tunne, nuotio loimottaa lämpimästi ja on selvää että tarinassa on sydäntä. Se sydän hukkuu liikaan venyttämiseen ja kuvanlaatuun. Elokuvassa on liikaa pituutta, sisältöä ei yksinkertaisesti ole riittävästi ja sitä on hankittu toistamalla LOTR-elokuvista tuttuja elementtejä loputtomiin. Näin katsomisesta puuttuu oivaltamisen ja keksimisen into, kaikki on hienoa mutta ei mitään uutta. Uusi HDR 3D-tekniikka tekee kuvasta liian informatiivisen. Pehmeämpi ja sallivampi kuva tekisi tarunhohtoisesta tarinasta juuri sen mikä sen pitäisi olla – sadun. Kuva paljastaa kaiken, valaistus näyttää kovalta ja dokumentaarinen tosielämän fiilis on äärettömän häiritsevä elokuvassa jonka pitäisi kertoa täysin keksitystä maailmasta. Tuleekin tunne, että elokuva voisi välittyä katsojalle lempeämpänä perinteisempänä kuvamuotona, jolloin osa taikuudesta saataisiin takaisin.

Tarinan heppoisuudesta, hahmojen etäisyydestä ja kuvan ankaruudesta huolimatta Hobitissa on sydäntä. Jos sille antaa mahdollisuuden, voi se hurmata katsojansa ja viedä mukanaan. Se ei ole eeppinen uusi teos josta puhutaan vuosikymmenien päästä kuten LOTR-elokuvista, mutta se toimii viihteenä. Näyttelijät tekevät erinomaista työtä heille annetuissa raameissa, ja Jacksonin luomassa maailmassa on yksinkertaisesti jotain maagista.

The Hobbit –  An Unexpected Journey 2012  Ohjannut: Peter Jackson
Käsikirjoittanut:Fran Walsh, Philippa Boyens. J.R.R. Tolkienin kirjan pohjalta.
Pääosissa: Martin Freeman, Ian McKellen, Richard Armitrage.

Alkuperämaa: USA/Uusi-Seelanti 2012.
IMDb.

Kommentit