Hulluna Saraan (2012) ★★★★
Hulluna Saraan on piristävä, omintakeinen ja tuore elokuva suomalaisessa komediagenressä. Sen indie-henkinen kerrontatapa ja sävyt ovat normikomediasta poikkeavia. Tarkkanäköisine havaintoineen se naurattaa paljon eikä huumoria tehdä tyhmien hahmojen tai vessahuumorin avustuksella, asia joka erottuu aina edukseen.
Ville on ujo ja pidättyväinen nuori mies joka on kasvanut laulajaisänsä Taiston suuressa varjossa. Taisto on kuin iso lapsi aikuisen miehen ruumiissa, rokkikukon elkein eteenpäin tepasteleva muusikko on sisältä keskenkasvuista mössöä, joka turvautuu huomattavasti kypsempään poikaansa aina tarpeen tullen. Ei siis ihme että Villestä on kasvanut rauhallinen ja huomiota kartteleva mies, ilmiö on harvinaisen totta myös tosielämässä. Oman elämänsä rokkisankarit, ja näiden jälkeläiset on kuvattu komediassa hyvin ja totuutta hakien.
Villen elämään rysähtää Yhdysvalloista Suomeen paennut Sara joka lievällä hulluudellaan ja avoimella ja valoisalla luonteellaan on pojalle kuin salama keskellä kesäistä päivää. Lienee sanomattakin selvää että Ville rakastuu. Mutta niin rakastuu Taistokin, ja tästä omituisesta kolmiodraamasta rakennetaan herkullista komiikkaa joka kaikessa aitoudessaan on myös piinaavan totta.
Ville Virtanen rokkikukkona
Tarina ei kuitenkaan koskaan uppoa syvimpien totuuksien lähteille, vaan se pysyy keveänä ja kesäisenä kuten hattaran värisen komedian pitääkin. Miksi minä en pidä suomalaisista elokuvista? Suomessa löytyy ammattitaitoa ja ideoita, kuten Hulluna Saraan elokuvakin näyttää, mutta suomalaisten elokuvien suurin kompastuskivi, itse puhekieli, näyttää myös tässä elokuvassa sarvensa. Jostain syystä dialogi ei istu suomalaiseen suuhun, puheesta tulee kirjakieltä ja jopa kiroilu kuulostaa opitulta ja siitä puuttuu pontta.
Tässä elokuvassa se ilmenee muuten elokuvassa parasta jälkeä tehneen Ville Virtasen kohdalla, rokkikukko nyt vaan ei puhu näin. Puhetta lukuunottamatta on hienoa nähdä Virtanen komedian kimpussa, miehen habituksessa on jotain erikoista sillä Taiston astellessa valkokankaalle katsojaa alkaa heti naurattaa. Villeä esittää erinomaisesti Jussi Nikkilä, joka kietoutuu piinallisen ujon miehen rooliin sujuvasti ja aidosti. Hieman taka-alalle jää omana herttaisena itsenään Lostista tuttu Emilie de Ravin joka on aurinko jonka ympärillä kaikki pyörii, mutta joka jää astetta etäisemmäksi kuin etualalla palikoivat miehet. Hulluna Saraan on hersyvä ja naurettavan helppo komedia joka muutamine näppärine erikoisuuksineen ja ruudun käyttöineen nousee juuri keveydellään ja omituisuudellaan keskivertokomedian yläpuolelle, jättäen katsojan hykertelemään ja kaipaamaan kesää.
